Aivoni ovat kuin nelikätinen olento kaksikätisten maailmassa.
Kun yritän tehdä kahdelle kädelle tarkoitettuja hommia, olen ihan käsi. Ne ylimääräiset raajat ovat tiellä, huitovat, sotkevat, sotkeutuvat. Tai sitten ne käyvät raskaiksi ja roikkuvat ja vetävät minut mukanaan. Usein ratkaisen ongelman löytämällä niille puuhaa mielikuvituksen ja kekseliäisyyden sfääreistä. Niissä seikkaillessani en kuitenkaan ole kokonainen ja läsnä tässä maailmassa, ja se kutsuu minua hajamieliseksi.
Mutta kun neliraajahirviön eteen osuu tehtävä, jossa kaikille käsille on käyttöä, hän on erittäin läsnä. Neljällä voi saada aikaan nopeammin, luovemmin ja jopa parempaa kuin kahdella.
Siksi minä en pidä ADHD:ta sairautena. En halua amputoida ylimääräisiä raajojani; nehän ovat mahdollisuus, lahja! Jumala on antanut minulle enemmän. On minun vastuullani pitää huolta siitä, että tuo enemmän on hyötykäytössä. Ettei se tulvi ja vyöry satuttamaan ketään.
Jokapäiväisellä meditoinnilla, uskonnon lahjoittamia rajoja kunnioittamalla ja mantraa toistamalla huolehdin siitä, ettei ylimääräinen aivokapasiteettini hermostu ja ala töniä muita kumoon. Teen lipitys ja positiivinen ajattelu 'vaik syrän märkänis' (kuten Karjalan evakot sanoivat) auttavat siinä etteivät liikaraajat käy liian raskaiksi.
On muitakin tärkeitä konsteja. Niillä pidän tavallisen elämäni tarpeeksi kiinnostavana nälkäisille aivoilleni, niin kiinnostavana, etten ole tarvinnut päihteitä enkä ADHD-lääkereseptejä. Sellaisia konsteja niin kuin jatkuva ihmisenä kasvamiseen pyrkivä itsetutkiskelu ja sen poikimat itsekuriharjoitukset. Ja liikunta. Ja niin hengellisten kuin tieteellistenkin virikkeitten jatkuva itseopiskelu - tätä voi tehdä jopa samalla kun puuhaa niitä parhaiten kahdella kädellä onnistuvia tehtäviä, siis esim. siivota voi mp3-soitin ja podcastit korvilla.
Elämä on myös ihanaa, kun hyväksyy nelikätisille aivoille luontaisen avoimuutensa eikä tukahduta idearikkauttaan turhilla sovinnaisuuksilla. Kun vaan on ne pyhät rajat, joitten yli ei astu, kaikkea uutta voi kokeilla, jokaiseen voi tutustua, eikä melkein mikään ole mahdotonta!
