Lääkäri on intialaisessa kulttuuripiirissä kuin jumala. Varsinkaan ylilääkärin sanaa ei kyseenalaisteta, sillä niin tekevä potilas / alempi lääkäri voi saada lähtöpassit sairaalasta. Tämän opimme omakohtaisesti viime kesänä Mauritiuksella. On myös asia, joka yhdistää lääketieteen harjoittamista niin Intiassa, Mauritiuksella kuin Suomessakin: monet lääkärit tahtovat ensisijaisesti rikastua. Intian kaltaisessa kehitysmaassa tämä tietysti kärjistyy äärimmilleen, kun suurelta osalta köyhistä puuttuvat kunnon terveyspalvelut kokonaan, kun taas Intian kalliissa yksityissairaaloissa on tarjolla maailman parasta hoitoa, jota tullaan edullisemman hintatason takia hakemaan rikkaista maistakin.

Sama ongelma riivaa osittain oikeusjärjestelmääkin. Tuntuu, että suurimmat hyötyjät käräjöinneissä ovat lopultakin aina lakimiehet.

vainajajahanenaitinsa-normal.jpg

Siksi Ankur Arora Murder Case (Bollywood 2013) upposi minuun, vaikka se olikin silminnähden nopeasti kokoon kyhätty filmi, jonka henkilöt olivat paperisia ja vuorosanat niin vahvasti rautalangalla alleviivattuja että ainakin tätä ammattikirjoittajaa hävetti käsikirjoittajan puolesta. Suosittelen leffaa sen suoman yhteiskunnallisen läpivalaisun takia. Kuvassa ovat elokuvan nimikkohenkilö Ankur Arora ja hänen äitinsä.

Elokuva perustuu tositapahtumiin (ja ehkäpä se onkin tehty kipi kipi -vauhtia juuri ajankohtaisuuden hyödyntämiseksi). Se kertoo kuuluisasta intialaisesta yksityissairaalasta, jonka kantava voima on sen kaikkien palvoma ylilääkäri-kirurgi, Dr. Asthana. Tämä lukemattomia ihmishenkiä pelastanut julkkislääkäri kiukustuu ja nolaa mielellään alaisensa kun he tekevät virheitä tai kun he vähääkään kyseenalaistavat hänen puheitaan. Dr. Asthana myös pyörittää taitavasti sairaalan taloutta, yhtenä keinonaan potilaitten turha makuuttaminen, milloin leikkauksen tarve ei ole aivan kiireellinen. Eräänä päivänä tämä jumalkirurgi tekee sitten alkeellisen hoitovirheen, joka johtaa umpilisäkkeenpoistoon tulleen lapsen kuolemaan. Virheitä sattuu kaikille, mutta sen sijaan että myöntäisi ne nöyrästi ja ottaisi vastuun, tämä ylilääkäri ryhtyy "sairaalan maineen nimissä" peittelemään jälkiään maksoi mitä maksoi, alaisiaan uhkaen ja ostaen, kuolinsyyraportteihin ja hoitomuistioihin valheita raapustellen.

Ankur Arora Murder Casen sankari on vastavalmistunut lääkäri, jonka ura ei ole oikeastaan vielä alkanutkaan, niin, ettei hänellä ole niin paljon menetettävää kun hän lähtee paljastamaan petosta yhdessä kuolleen pojan äidin kanssa.

Juoni on arvattava, mutta peri-intialaiset yksityiskohdat tekevät filmistä psykologisesti tosi kiinnostavan. Sankarin naisystävä, moderneja arvoja kannattava kaunotar töissä samassa sairaalassa, on todellinen aikansa kuva. Hän asettuu Dr. Asthanan puolelle sellaisista mitä intialaisimmista syistä kuin että jos hän alkaisi tätä vastustaa hän menettäisi työpaikkansa eikä välttämättä pääsisi enää töihin muuallekaan kiitos Dr. Asthanan suhteitten. Hänen isänsä hänen koulutukseensa panostamat kymmenet tuhannet menisivät hukkaan, ja pitäisi luopua kivasta asunnosta ja elämäntyylistäkin, sitä paitsi, poikahan on jo kuollut eikä edes meille sukua, miksi häntä pitäisi surra. Miksei sankari nyt vaan ymmärrä ja esittäydy sankarittaren vanhemmille ja kerro heille urasuunnitelmistaan ja rahakkaista tulevaisuudennäkymistään, miksi hän vain murehtii lasta jota ei saa takaisin?

Sankari hurmaa minut jättäessään tyttökaverinsa ja koko elämänsä totuuden tähden, ja vuorosanat, joissa hän totuutta ylistää, on voitu lainata suoraan Mahatma Gandhin suusta. Ja juuri kun juonen arvattavuus alkaa pitkästyttää, elokuva kajauttaa ilmoille lisää yhteiskuntakritiikkiä Intian korruptoituneesta nykytilasta ja vaikutusvaltaisten miesten pakkopalvonnasta. Kuolleen pojan perhettä puolustavalla naisasianajajalla onkin salasuhde vastapuolen vanhemman miesasianajajan kanssa, ja kulissien takana mies neuvoo, miten oikeustaistoa pitkitetään niin että kumpikin tienaa maksimaalisesti. Naisella ei luultavasti olisi niin hyvää työpaikkaa, ellei hän olisi tuohon suhteeseen suostunut...

Oudoimpana pidin oikeussalikohtauksissa sitä, miten ripeään tahtiin oikeudenkäyntejä oli. Nyky-Intian yksi suurimmista yhteiskunnallisista epäkohdista on oikeudenkäyntivyyhtien etenemisen käsittämätön hitaus. Ei ole ollenkaan harvinaista että ihmiset ovat käyttäneet vuosikymmeniä, koko elämänsä ja kaikki rahansa, oikeuden hakemiseen sellaisista asioista kuin että naapuri varasti maat ja karjan, ja vaikka naapuri todettaisiinkin syylliseksi, elämä ehti odotellessa jo mennä ohi ja naapuri nauttia rikoksensa hedelmistä yllin kyllin. Ilmeisesti oikeudenkäyntiinkin pääsee nopeammin se jolla on rahaa, ainakin sen verran rahaa että voi viedä lapsensa yksityissairaalaan.

Tavat, joilla ylilääkäri vastustajiaan kulissien takana moukaroittaa, ovat nekin kovin intialaisia ja rehdille suomalaiselle karmivan vieraita. En tarvitse kauhuleffoja. Nyky-Intian tarkastelu riittää tyydyttämään niitten tarpeen.

ankurarora-normal.jpg

Ai että mitäkö siellä Mauritiuksella tapahtui? Totesimme suomalaisen diabeteshoidon paljon modernimmaksi ja pätevämmäksi kuin sikäläisen ja halusimme noudattaa sitä sairaalassa, jonne diabeetikkolapseni joutui munuaistulehduksen takia. Munuaistulehdus ei suomalaisten lääkärien mukaan mitenkään liittynyt lapseni diabetekseen, niitä kuulemma vaan tulee lapsille kohtalaisen satunnaisesti olivatpa diabeetikkoja tai terveitä.

Sikäläinen ylilääkäri hoiti munuaistulehduksen moitteettoman hienosti pois, mutta sai päähänsä, että tulehdus johtui siitä miten kummallisesti suomalaiset hoitavat diabetesta, ja yritti muuttaa lapseni hoitometodit tyystin. Koska lapseni veriarvot ovat Suomessa pitkäaikaisseurannassa olleet hyvät, ja koska hänen suomalainen lääkärinsä puhelimessa oli yhtä mieltä minun kanssani siitä että mauritiuslaiset hoitomuutosehdotukset kuulostivat järkyiltä, ajauduimme kauheaan riitaan ylhäisen herra ylilääkärin kanssa. Tilanne kävi hänen egolleen. Nuoremmat lääkärit ymmärsivät meitä ja yrittivät kehitellä ratkaisuja, mutta ylilääkäri tyrmäsi heidät. Mieheni sai käyttää kaikki diplomaattiset kykynsä ylilääkärin ympäri puhumiseksi, että saimme pysyä sairaalan katon alla munuaistulehdushoitoviikon loppuun!