- Luulin silloin että se minkä tekemistä nyt jälkeenpäin kadun oli Jumalan lähettämää helpotusta tilanteeseeni, totesi Pikkusisar jynssätessään astioitani niin että sydämeni sirkutti kiitosta.

Hän oli hetkeä aiemmin kaupungilla ostanut donitsin, ja heti oli lokki vienyt sen hänen kädestään. Kuin alleviivatakseen niitä isompia menetyksiä, joita hän täällä pohdiskelee.



Bhagavad Gitassa todetaan, että tasapainoon ja harmoniaan johtavat asiat voivat ensin maistua katkerilta, mutta kun niihin tottuu, ne ovatkin taivaan nannaa. Sama toimii päinvastoin, niin moni kakku on päältä kaunis. Kärsimykseen johtavat nautinnot ovat ensin niin maukkaita ja makoisia, mutta antavat vähän ajan päästä mojovan takapotkun, joka täräyttää ilmat pihalle.

Krishna viittaa tällä vertauksella itsekuriin. Kun ihminen ihan itse omasta vapaasta tahdostaan asettaa toiminnalleen rajat ja seuraa sääntöjä, niin vaikka se ensin voi tuntuakin mälsältä, pitemmän päälle olo on huomattavasti parempi. Jo ihan siksi että kaduttaa vähemmän ja aikaakin on enemmän käytössä.

Tosin, jos ne säännöt poimii omasta hatustaan eikä yhtään tutkaile itseään viisaampien eli pyhimysten mielipiteitä, eikä kokeile heidän käytännössä hyviksi havaitsemiaan vinkkejä, on hyvin helposti pian Pikkusisaren artikuloimaan alkulausahdukseen kiteytyvässä tilanteessa. Eli se mistä itse sillä hetkellä tykkää alkaa vaikuttaa Jumalan lahjalta ja tahdolta, vaikka tarkempi tarkastelu vaikkapa hengellisten elämänohjeiden valossa paljastaisi petoksen. Mieli ja ego, nuo emäpetturit, tekeytyvät kernaasti Jumalan ääneksi ja kuiskuttelevat houkuttelevasti kääntymään vikasuuntaan.

Ihminen ei välttämättä tarvitse uskontoa valaistuakseen, mutta uskonnon tai edes yhden valaistuneen opettajan seuraaminen on kyllä noin ziljoona kertaa helpompi tapa edetä oikeaan suuntaan kuin hakuammunta oman pään mukaan.

Mä tunnen sinut, pikkusisko. Olen itsekin hakannut päätäni muuriin enemmän kuin tarpeeksi. Näin ollen ymmärrän oikein hyvin nuoria, joiden kallot jyskyvät sitä vasten nyt. Me ikääntyneemmät emme voi viedä heitä pois kiviseinän ääreltä, heidän pitää kääntyä itse. Mutta me voimme osoittaa omia harmaantuvia ja kaljuuntuvia päitämme ja kertoa, että enää ei satu, ettei ihmispään tarvitsekaan olla jatkuvasti kipeä. Että Jumala tuskin lähettää sellaista helpotusta, joka sotii kaikkien uskontojen ydinperiaatteita eli dharmaa vastaan. Hän haluaa lähettää jotain paljon parempaa. Jumalan suomalle kestävälle helpotukselle pitää vaan raivata tilaa, ja ensimmäisenä kaatopaikalle joutavat takapotkuja jakelevat, morkkikseen jälkeenpäin syöksevät niin kutsutut pikahelpotukset.

Donitsit lihottavat. Ne ovat herkullisia, mutta niitten sisin on tyhjä reikä. Todellinen kestävä onnellisuus on sen vastakohta. Sisin on täysi ja autuas, vaikkei sen ympärillä olekaan koreaa herkkusokerirengasta.