Maailmalla on meneillään pitkittynyt mediakohu joogan alkuperästä. Jenkkijoogaohjaajat ovat omineet joogan niin perusteellisesti että ovat jopa onnistuneet patentoimaan jooga-asanoita (siis asentoja). Yhdysvalloissa asuvat hindut ovat puolestaan vaatineet julkista tunnustusta sille tosiasialle, että joogan juuret ovat ikivanhassa intialaisessa filosofiassa. Samaan aikaan maailman lukuisissa muslimimaissa miljoonat hartaat muslimit joogaavat, ja kokevat sen syventäneen omaa islamilaista rukouselämäänsäkin. Intian muslimit liittävät mutkattomasti joogan suufilaisuuteen. Joissain maissa joogaavat muslimit joutuvat kuitenkin samalla puolustelemaan harrastustaan niille uskonoppineille, joitten mielestä kunnon muslimi ei saa harrastaa mitään hindulaisperäistä. Iranissa jooga on julistettu valtion tukemaksi urheilulajiksi, mutta shiialaiset uskonoppineet yrittävät vahtia, ettei joogatunneilla vain puhuta mitään filosofisia vaan keskitytään pelkästään fyysisiin asanoihin ja hengitysharjoituksiin. Malesiassa joogaa vastaan on julistettu tuomitseva fatwa.

Mieheni kommentoi patentoituja jooga-asanoita virnuilemalla, että syyttäkööt amerikkalaiset hindut itseään vaan. "Länsimaihin muuttaneet hindut haluavat usein unohtaa kaiken uskonnollisen ja keskittyä tienaamiseen, bilettämiseen ja kuluttamiseen. Joten on ihan oikein jos länsimaalaiset ryöstävät sen minkä he ensin itse hylkäsivät!"

Itse asiassa jooga sellaisena kuin se nykyään ymmärretään on varsin eri asia kuin se, mitä jooga-sanalla tarkoitetaan hindulaisissa teksteissä. Niissä se mainitaan tuhansia ja taas tuhansia kertoja - mutta merkityksessä Yhteys (ihmisen ja Jumalan välillä). Joogaa onkin periaatteessa mikä tahansa mikä vie ihmistä syvempään yhteyteen Jumalan kanssa riippumatta siitä millaisena ihminen Jumalan kokee.

Jumppa-asennot, siis jooga-asanat, kuuluvat joogaan, mutta pyhien kirjoitusten perusteella sivuasiana. Terve ja toimiva kroppa on toki tärkeä, jotta jaksaa kulkea hengellistä polkuaan. Kuitenkin hindulle fyysistä joogaamista tärkeämpää ovat "toiminnan jooga" eli hyvien tekojen tekeminen ja pahojen välttäminen, "bhakti-jooga" eli Jumalan rakastava, parhaimmillaan spontaanin ekstaattinen palvominen, "tiedon jooga" eli hengellisen sivistyksen haaliminen sekä "kuningasjooga" eli meditoiminen.

Hinduna en ymmärrä, miksei jooga, missä tahansa muodossaan, muka sopisi kaikille. Hindulaisuus ei edes oikeastaan ole mikään uskonto nimeltä hindulaisuus, vaan "sanatana dharma", ikuinen dharma, ohjeet, joita seuraamalla ihminen voi hyvin niin tässä kuin tulevassakin elämässään riippumatta siitä kutsuuko hän itseään hinduksi vaiko kristityksi vaiko muslimiksi vaiko ateistiksi. Tämä pätee myös sanatana dharma -paketin fyysiseen sisältöön.