Sanotaan, että nuoruuden ja kauniiden kasvojen ja kroppien pällistely vie ajatukset pois hengellisyydestä.

Perin hengellisiä minä kuitenkin mietin katsellessani CAMP-hupitapahtumassa vanhojen mainoksien nättejä nuoria vähäpukeisia naisia. Kun eivät he enää ole nuoria eivätkä varmaan kovin nättejäkään. On mahtavan syvämietteistä ja pysäyttävää katsoa mikä ennen oli muotia, siinä saa zenimäisiä oivallusvälähdyksiä ajallisen kunnian katoavaisuudesta.

Se, että seuralaisekseni lähtenyt blogiystävätär, josta taisi tulla illan aikana oikea ystävätär :-), auttoi minua tälläytymään kasarigimmaksi, vain vahvisti noita tuntemuksia. Kreppirautaa, olkatoppauksia, meikki, joka oli muodikas silloin joskus ennen - kaikki tämä sai minut näyttämään irvokkaalta, omasta mielestäni haudasta nousseelta, vaikka 80-luvun mittapuun mukaan olin eittämättä tosi tyylikäs. Kokemus vain vahvisti täydellistä haluttomuuttani meikata.

Sanotaan myös, että diskotanssi on synnillistä toimintaa. Mutta ei me vähemmän hurjasti temppelissäkään tanssita. Joittenkin laulujen tuhmat sanat kaivoivat minusta esiin itseironiaa ja kiitollisuutta: miten hyvin Jumala meitä ymmärtää ja järjestää tämänlaatuisiakin asioitamme. Suurimmaksi osaksi CAMP-laulujen sanoitukset olivat kuitenkin ihastuttavan puhtoisia ja yleviä. Kasari-Jonnaa ja Anja Niskasta ja Volga, Volga, rakkaus tai kuolema...

Seuraavana aamuna meditaatiomatolla uhkuin rakkautta Krishnaan kaikien niitten hempeitten laulujen hellään mielentilaan avittamana :-)

Juomistakin pidetään syntisenä, mutta minä pidin kivaa ihan vesi-mehu-kaakao -linjalla. Neljän euron pulittaminen mehulasillisesta tuntui kyllä syntiseltä tuhlaukselta.

Lauloimme yhteislauluina telkkariohjelmien tunnareita ja mainoksia lapsuudestamme ja nuoruudestamme. Olin kerrankin kärryillä. Niin vähän olen katsellut telkkaria aikuisena, että olisin täysin pihalla jos pitäisi laulella sitä mitä telkkarista nykyään tulee, mutta muinaisten Soitinmenojen tunnari Elämän sain soimaan kajahti kurkustani kuin vettä vaan vuosikymmenten tauon jälkeenkin. Ja voi mitä helmiä saimmekaan vielä kerran ihailla:

Pitikin heti seuraavana päivänä käydä ostamassa piimää!

Niin että kaiken kaikkiaan minä en ymmärrä sitä kaikkien uskontojen harjoittamaa kotkotusta, jonka mukaan uskontonsa vakavasti ottavan henkilön pitäisi pidättäytyä tällaisista tapahtumista. Pikemminkin ylimielisyyteen sortumisen vaara on suurensuuri, jos uskovaiset pysyttelevät poissa ei-uskovaisten järjestämistä iloisista hetkistä, linnoittautuvat ja yrittävät rakentaa suoja-aidan Jumalan ympärille.

Valvominen toki kostautuu, jos on normaalisti kukonlaulun paikkeilla pystyyn ja meditoimaan ponnahtava joogi. Vaikka poistuimmekin seuralaiseni kanssa juhlista ensimmäisinä ja pääsin kömpimään peiton alle jo kahdeltatoista, niin voih, on niin pahuksen totta, että ennen puoltayötä nukutut unitunnit virkistävät puolet enemmän kuin puolenyön jälkeen nukutut!

Univelanko syytä, vaiko hauskojen biletyskuvien, kun niitä katsellessani kaadoin irtonäppikseni päälle maitoteetä niin että nyt pitää nakutella kannettavaa itseään.

kynsilakkaa-normal.jpg

Kasarikostuumikokonaisuuteni kynsilakat ovat yhä tallella...