Eknath Easwaranin kahdeksasta elämänohjeesta tärkein on meditaatio. Meditoimalla voi löytää tien mielenrauhaan, onneen ja täyteen elämään jopa nykymaailman kaoottisesta ryteiköstä. Easwaran suosittelee polkumeditaatiota, jossa syvemmälle mielen uumeniin johdattavaksi poluksi valitaan jokin rukous tai hengellisesti inspiroiva teksti. Ne voi kukin poimia siitä uskonnosta, joka on itselle lähinnä sydäntä, mutta Easwaran suosittelee loikkimaan yli raja-aitojen ja löytämään mahtavia polkuja kaikista uskonnoista.

Yritän kerätä tänne blogiin itse käyttämiäni meditaatiopolkuja. Suomennokset ovat kenties kömpelöitä, mutta käytössä hyväksi havaittuja :-) Aloitamme Bhagavad Gitasta, tässä katkelma sen toisesta luvusta:


Arjuna sanoi:
Kerro minulle, Keshava, niistä, joiden viisaus on vankkumaton ja jotka ovat alati tietoisia Itsestä. Kuinka he puhuvat, kuinka istuvat, kuinka liikkuvat?

Krishna sanoi:
Viisaudessa elävät ne, jotka näkevät kaiken itsessään, ja itsensä kaikissa. He ovat luopuneet jokaisesta itsekkäästä mielihalusta ja kaikesta mitä aistit hinkuvat niin että sydän kituu.

Totisesti viisaita ovat ne, joiden mieli ei kuohu kärsimyksissä eikä hullaannu nautinnoista. He ovat päässeet vapaiksi himosta, vihasta ja pelosta, ja he ovat joogeja henkeen ja vereen.

Itsekkyyden kahleet eivät enää pidättele heitä, eivätkä he masennu epäonnesta tai haltioidu onnesta. Sellaisia ovat tosi tietäjät.

Niin kuin kilpikonna osaa vetää kaikki jäsenensä sisään, samalla tavalla viisas osaa irrottaa aistinsa aistiärsykkeistä.

Hengenoppilas voi pidättäytyä nautinnoista mutta himoita niitä silti. Himon tunne katoaa kun hän kohtaa Korkeimman.

Kuntin poika, vaikka ihminen kulkisi Jumalan polkua, aistit ovat kiihkeät ja heittelevät hänen mieltään, vaikka hän vastustelisikin.

Siksi viisaudessa elää se, joka hallitsee niitä kaikkia alati syventyneenä minuun.

Kun tarkastelet aistiärsykkeitä, kiinnyt niihin. Kiintymys muuttuu himoksi, omistamisen haluksi, joka tyydyttymättömänä roihahtaa vihaksi.

Viha hämärtää muistin, ja kun muisti on hämärtynyt, kadotat tajusi siitä, mikä on viisasta ja mikä epäviisasta. Näin koko elämäsi menee hukkaan.

Mutta kun kuljet ärsykkeiden keskellä niissä riippumatta, niitä inhoamatta, saat armon. Seuraa rauha, kaiken murheen loppu, ja elät tyytyväisenä viisaudessa.

Vaelteleva mieli ei voi olla viisas. Se, jolta puuttuu viisautta, ei meditoi. Se, joka ei meditoi, on rauhaton. Ja missä voisi rauhaton olla onnellinen?

Minkä tahansa aistin matkaan mieli lähteekään vaeltelemaan se vie viisauden mennessään niin kuin tuuli vie veneen mennessään vesillä.

Siksi se, joka hallitsee kaikki aistinsa kun ne koskettavat ärsykkeitä, on totisesti viisas.

Pyhimykset ovat hereillä silloin kun kaikki elävät olennot nukkuvat. Näkevällä viisaalla on yö kaikkien eliöiden valvoessa.

Alati tyyni meri ottaa tulvimatta vastaan itseensä virtaavat joet. Se, joka suhtautuu samalla tavalla ärsykkeisiin saa rauhan, ei se, joka himoitsee ärsykkeitä.

Rauhan saavat ne, jotka murtautuvat himon kahleista elämään vapaana hinkumista, omistamisen halusta ja virheellisestä minäkuvasta.

Prithaan poika, kun saavutat sen tilan, et hämmenny enää mistään. Ja kun olet siinä tilassa vielä elämästi päättymisen hetkelläkin, siirryt kuolemattomuuteen.