Elämässä vaan tapahtuu kivuliaita asioita, joitten kohdalla voimme valita loppuelämämme suunnan ja väärällä valinnalla pilata parisuhteen tai sysätä sen alaspäin vievään suuntaan.

Voisin olla raivona pikkaraisteni katoamisesta, murjottaa, muistuttaa yhä uudelleen miestäni siitä miten suuri menetys tämä minulle oli ja etsiä tapahtuneesta syitä nähdä hänet jatkossa negatiivisessa ja arvaamattomassa valossa. Voisin siitäkin huolimatta että hän on pahoillaan eikä ole mitään millä hän voisi menetykseni korvata, eli vihaisuus ei edes mitenkään voisi johtaa mihinkään.

Jos tekisin niin, osa parisuhdeonnestamme murenisi eikä sitä ehkä koskaan saataisi takaisin. Ja oma oloni olisi jatkuvasti kireä. Joka aamu herätessäni muistaisin pian, etten enää omista pikkaraisia, ja mielipaha siitä laahautuisi kahlepallona perässäni koko päivän. Meditoituaan näkee kirkkaana tällaiset tosiasiat, omien ajatusten kaikenkattavan vaikutuksen yleiseen hyvinvointiinsa.

Toinen vaihtoehto on alistua tapahtuneeseen, ymmärtää toisen ihmisen näkökulma, vaikkei sitä hyväksyisikään, ja iloita siitä mistä voi iloita. Esimerkiksi siitä ettei Dharmapati olisi pikkaraisia hävittänyt jos olisi tiennyt niitten arvon minulle, eli vastaavaa ei voi tapahtua toiste jos vain itse olen avoin siitä mikä on minulle tärkeää.

Ja siitä, että tosiasiassahan pikkaraiset ovat jo yli 15 vuotta eläneet ennen kaikkea mielikuvituksessani eivätkä niinkään nukkeina. Valtaosalla hahmoista, jotka seikkailevat pääkopassani, ei koskaan ollutkaan fyysistä nukkehahmoa.

Tässä esimerkkipari nukesta,  ja siitä millaisena hän elää mielikuvituksessani:

hen-rik-kip%20%282%29-normal.jpg

hen-rik-kip%20%281%29-normal.jpg

Hänet tunnettiin ensin Henrikki Pähkinäpuu tai Henkka, ja myöhemmin, kehitettyäni oraville oman kulttuurin ja kielen, se täydentyi muotoon Hen Rik-kip, mikä merkitsee Vaaleanvihreää Pientä Matkamiestä. Vaaleanvihreys on horoskooppimerkki; oravilla on kuusitoistapäiväinen viikko, ja jokaisella viikonpäivällä oma värinsä ja sinä päivänä syntyneillä henkilöillä omat koulunsa ja kerhonsa ja puolueensa... Itse tekemääni vuoden 1997 kalenteriin piirtämässäni kuvassa hän on pikkusisarensa Neo Nil-Hlan eli Hopeisen Taipumattoman Veren, lyhyemmin Nellin, kanssa.

Aikuisiällä olen kehittänyt pikkaraisten biologiaa vähemmän ihmismäiseen suuntaan, vaikka humanoideja ovat edelleen. Lapsuuden leikit, mm. se miten lapsinuken saattoi kasvattaa aikuiseksi vain yhdessä pyrähdyksessä (nuken vaihto), vaikutti vahvasti tässä luomistyössä :-)

Se, mitä menetin, auttaa minua ymmärtämään pikkaraisuniversumin arvon ja kannustaa minua luovuuteen ja aikaansaavuuteen sen taltioimisen kanssa.