Sarjassamme positiiviset lapsuusmuistot, joista en voi iloita uudelleen omien lasteni kautta: papaatit!

Uuden vuoden aatto oli yksi vuoden parhaista päivistä, kun olin tyttönen. Tämä johtui siitä, että saimme vanhemman pikkuveljeni kanssa isältämme aina säkillisen kaikenlaisia "lasten paukkuja", joita sitten riemulla räjäyttelimme ulkosalla muitten lasten kanssa. Pikkuriikkisten dynamiittien näköiset papaattimatot olivat suosikkini.

papaattimattoja-normal.jpg

Turvallisuussyistä nämä ja lukuisat muut pikku pommit kiellettiin joko kokonaan tai alaikäisiltä jossain kohtaa elämääni. Kun yritin löytää netistä tietoa asiasta, törmäsin ensin vain kiihkeisiin nettikeskusteluihin. Kaikkitietävät nykyvanhemmat rinnastavat papaattien antamisen alle 18-vuotiaille viikonloppukännien kustantamiseen lapselle. Hyvää he varmasti puheillaan tarkoittavat, mutta en voi olla pitämättä tekopyhänä ikätovereitani jotka hurskastelevat nyt huveista joihin olivat itse hulluna lapsuudessaan.

Tulipahan samalla päivitettyä oma ilotulituslakitietämys. Koska en ole aikuisiälläni ollut kiinnostunut tuhlaamaan rahojani minkäännäköisiin ilotulitteisiin, jotka luokittelen alitajuisesti lasten huveihin, en ole edes tiennyt, ettei nykyään saa lähetellä raketteja ilman suojalaseja. Sakot voi saada jos näin toimii.

Järjellä ajateltuna en sure rajoituksia enkä surisi jos ilotulitteitten käyttöä rajoitettaisiin lisääkin. Roska päivässä -liike kutsuu ilotulitteita surutulitteiksi, niin paljon ne roskaavat. Luonnonvaroja haihtuu savuna ilmaan. Lemmikkieläimet ovat paniikissa.