Tämä on niin hassunhauskaa, että keskeytän Ruotsin muistelot ja blogitankin - kälyn avioliiton järjestämisestä!

Kuten tätä blogia viitseliäimmin lukeneet tietävätkin, minä ja Dharmapati etsimme toisemme ja järjestimme itsemme naimisiin shaadi.com -nimistä aviopuolisonhakupalvelua käyttämällä. Nyt kälyni haluaa, että järjestämme hänetkin yhtä onnellisiin naimisiin.

Aivan kuin se olisi meidän käsissämme.

Kälyni on eronnut nainen kulttuurissa, jossa naiset ja miehet eivät ainakaan kovin avoimesti deittaile. Vaikka rakkausavioliitot ovat yleistyneet niin, että tällaisia tapauksia löytyy jo lähes joka perheestä (ja niissä on lähes aina alunperin kyse joko työpaikkaromanssista taikka koko lapsuutensa yhdessä leikkineitten naapurusten tunteitten syvenemisestä), ehdottomasti suosituin tapa avioitua on sukujen järjestämä yhteiskuntaluokkatietoinen avioliitto. Sitä kälyni on jo kokeillut eikä halua kokeilla toiste.

Kälyllä ei ole käytössään Internetiä. Shaadi.com ymmärtää kyllä näitä kulttuurijuttuja. Siellä on ihan tavallista että puolisoa hakevalle laatii profiilin joku muu kuin puolisoa hakeva itse, ja hyvin usein juuri sisarus.

tinum-normal.jpg

Käly oli erittäin pettynyt kuullessaan, etteivät suomalaiset miehet pyöri shaadi.comissa järkkäilemässä itseään naimisiin. Heidän menetyksensä. Kälyni olisi mielestäni aivan täydellinen kodin hengetär kenelle tahansa, joka arvostaa naissukukuntaa ja avioliitossa olemista eikä juopottele. Himskatti kun en tunne kovin hyvin oikein ketään kuvausta vastaavaa suomalaista heterosinkkumiestä! ;-)

No, me nyt lopulta eilen sitten tartuimme muutaman kuukauden avunpyyntöpommistusten lannistamina haasteeseen. Laadimme kolmiportaisen sotasuunnitelman; minä lähetän kälyni profiilista kiinnostuneille, lupaaville sulhaskandidaateille kinkkisiä kysymyksiä, ja jos ja kun joku mies vaivautuu vastaamaan ja jos pidän hänen vastauksistaan, delegoin jatkokeskustelut Dharmapatille. Jos hänkään ei löydä tarjokkaasta mitään vikaa, annamme miekkoselle tarkoin varjellun aarteen, kälyni puhelinnumeron. Loput jätämme suosiolla kälylle ja siivilöistämme läpi päässeelle jampalle.

Näin teoriassa. Käytännössä huomasin tänään, seulottuani vajaan 10 kälyäni jo lähestyneen kiinnostuneen joukosta esiin kolme lupaavinta, että ellen ryhdy maksavaksi asiakkaaksi en voi kirjoittaa rivin riviä kellekään, vaan olemme täysin sen armoilla että joku palvelun käytöstä maksanut mies, jonka yhteydenottopyynnön olemme hyväksyneet, vaivautuu ottamaan yhteyttä minun mieheeni, jonka yhteystiedot hän rahojensa vastineeksi voi nähdä kälyni profiilista. Palvelun käyttö on ilmaista vain tiettyyn rajaan asti.

Itse aikoinani maksoin suosiolla ja voisin oikeastaan kutsua sitä elämäni parhaaksi investoinniksi, niin hyvän miehen sain. Mieheni ei ollut maksanut shaadi.comille mitään; tapasimme, koska hän ilmaisi mielenkiintonsa profiiliani kohtaan ja minä maksava asiakas uteliaana kirjoitin hänelle sähköpostia. Nyt yritän puhua miestäni ympäri, että me maksaisimme tässä haastavassa rahatilanteessakin shaadi.comin palveluksista, koska ei tästä ehkä muuten mitään tule...

Tosin mikäs kälylläni on ollessa ja odotellessa. Hän asuu mieheni mukavassa sukutalossa leskeksi jääneen äitinsä kanssa ja viihtyy hyvin työpaikallaan, lainoja vähävaraisille myöntävän erityispankin toimistossa.

Kälyni profiilista ovat kiinnostuneet erityisesti Intiassa asuvat miehet, mikä ei yllätä, onhan siellä eniten shaadi.comin käyttäjiäkin. Hän ei kuitenkaan halua hajottaa perhettä enempää vaan haluaisi miehen Suomesta tai edes Euroopasta jos ei kotikonnuilta Mauritiukselta löydy, niin ettei meidän olisi niin vaikea tavata toisiamme. Kuinka sydäntäsärkevää olikaan siis sanoa mukavan oloisille intialaisille ei!

Tyttölapseni pitävät tätä matchmaking-hullutusta äärettömän mielenkiintoisena leikkinä. Hekin haluavat pysyä ajan tasalla siitä ketkä kaikki kälystä ovat shaadi.comissa kiinnostuneet...