Aivotutkijoiden mukaan aivot käyttävät ihan mielettömästi energiaa. Eipä ihme, että ihmissuhdekysymysten pyöritteleminen mielessä voi uuvuttaa ihmisen ihan totaalisesti.
 
Sinkuilla, jotka eivät haluaisi olla sinkkuja - sekä parisuhteessa elävillä ihmisillä, jotka miettivät mielessään, olisiko elämä sittenkin parempaa jos saisi kokeilla jotakuta toistakin kuin sitä kumppania joka jo kerran tuli valituksi - kuluu ihan tuhottomasti energiaa ja elinvoimaa jossitellessa. Jossittelijan eteen pelmahtaa ihan jatkuvasti joku kiinnostava ihminen, joka syöksee pelkällä vilauksella itsestään ihmispoloisen mielen myrskyyn nimeltä Entäjos.
 
Tähän johtopäätökseen tulee vääjäämättä kun kuuntelee omia ystäviään. Heidän kuvauksensa Entäjos-myrskyn tekemistä tuhoista piirtävät näkyviin onnellisen parisuhteen ehkä tärkeimmän kulmakiven ääriviivat: sen, että ei tarvitse. Että saa ja voi kanavoida kaiken loputtomasta jossittelusta säästyvän energian elämään tässä ja nyt. Jää energiaa oman parisuhteen onnellistamiseen entisestään. On kokonaan toisen oma eikä vain puoliksi, niin kuin on asia silloin, kun toinen puoli keskittymiskyvystä lipsahtaa aina jossittelemaan.

Jossittelemaan jumiutuminen parisuhteessa tai sen puutteessa voi olla merkki siitä, että jotain todellakin tarvitsisi tehdä, koska meneillään oleva tilanne ei ole terveellinen kellekään. Valitettavan usein jossitteluadditio ei kuitenkaan ole seuraus, vaan se nimenomainen syy, joka parisuhdeongelmat taikka kestävän parisuhteen puutteen aiheuttaa.
 
Jossittelun polttouuniin heittämällä voi valmistaa energiaa muihinkin tarkoituksiin kuin parisuhdetta kirkastamaan. Siitä riittää myös lapsille, ystäville ja muille lähimmäisille. Energiaa jää Jumalallekin, hengellisiin puuhiin.
 
Mutta vain jos häätää päättäväisesti mielestään ne miljardi muuta potentiaalista ajan- ja elämänkäyttövaihtoehtoa.