Teen juominen rentouttaa viemättä keskittymiskykyä.
Se parantaa keskittymistä ja kykyämme käsitellä tehokkaasti useita asioita kerrallaan.
Se parantaa havainnointikykyä ja oppimiskapasiteettia.
Se nopeuttaa aistihavaintojen käsittelyä aivoissa.
Se vähentää ahdistusta ja edessä olevan tehtävän ikävyydestä juontuvaa väsähtämistä.
 
Ja minulla on vielä ADHD. Eipä ihme että lipitän kaikkea ylle listattua teen muodossa. Mitään sen ihmeempiä lääkkeitä en tarvitse. Teen kanssa olen ihan tyytyväinen luovaan ylivilkkaaseen pääkoppaani.
 
Paitsi että tänään en lipitä, koska on paastopäivä. Viis jokapäiväisestä leivästä; ruoatta kestän, teen puute sen sijaan saa pääni kipeäksi. Periaatteessa tee ei ole paastottavien aineitten listalla, mutta käytännössä on, nautintoaineena, johon olen addiktoitunut. Opiskellessani tänään, mitkä muut "paastopäivän oireet" voisivat johtua kofeiiniaddiktiosta, olin ylläolevat jutskat, ja muutakin.
 
Esimerkiksi sen, ettei kahvi ei toimi niin kuin tee, koska kahvista puuttuu L-teaniini - kahvissa on vain kofeiinia. L-teaniini lieventää kofeiinin haittavaikutuksia ja tasaa sen kestoa, ja niinpä teen juomisesta piristyy pitemmäksi aikaa eikä saa sillä tavalla väsymyspiikkejä kuin kahvin juomisesta. Kofeiinia teekupillisessa on noin puolet vähemmän kuin kahvikupillisessa, joskin tätä on mahdotonta laskea kovin tarkasti, koska teen kofeiinipitoisuus vaihtelee teelajin sekä käytettyjen teenlehtien iän ja muodon mukaan. Minkä lisäksi tietysti kauan hauduttamalla voi uuttaa teehensä enemmän kofeiinia.
 
Opin senkin, että jotkut hammashoitoalalla työskentelevät tunnistavat vannoutuneet teenjuojat - hyvistä hampaista! Tee sisältää hampaat hyvässä kunnossa pitäviä ainesosia.
 
Oletteko te lukijat koskaan koittaneet olla ilman kofeiinia? Miten siinä kävi? Montako kupillista kahvia tai teetä teillä kuluu päivässä?

 
Teen kerrotaan syntyneen, kun buddhalaiset munkit keksivät, että jos juo teetä jaksaa paremmin meditoida.
 
Kaikki hindut eivät hyväksy kofeiinipitoisia juomia, siksi, etteivät halua olla addiktoituneet mihinkään tietoisuudentilaa muuttavaan aineeseen. Oma guruni ei sylkenyt teekuppiin, joi siis itsekin, mutta varoitti addiktoitumasta. Olenkin jatkuvassa kurimuksessa asian suhteen! Tiedän olevani pahemman kerran addiktoitunut, sillä tunnistan teettöminä päivinä useita seuraavista tunnetuista vieroitusoireista: päänsärky, väsymys, tokkuraisuus, keskittymiskyvyn ja motivaation puute, ärtyneisyys, flunssakaltaiset tuntemukset, pahoinvointi, oksentelu, ahdistuneisuus, masentuneisuus, tarkkavaisuuden lasku, ajatustoimintojen vaikeutuminen ja aloitekyvyn puute sekä lihaskipuja -ja jäykkyyttä. (Joskin nuo saattavat minun tapauksessani liittyä paastoonkin koska vain paastopäivä saa minut luopumaan teestä).
 
Toisaalta tiedän myös että olen ihan epätoivoisen toimintakyvytön, jos pitää arjen kiireessä saada aikaan monta asiaa eikä minulla ole teetä. Juuri nytkin olen niin luuseri että keitin sitten kumminkin teetä - jonkinlaisena rankaisevana kompromissina vihreää sellaista, koska en edes pidä sen mausta. Ryystän lämmintä L-teaniinikofeiinidrinkkiäni ja vielä lämpimämpiä ovat Dharmapatiin kohdistuvat ajatukseni, sillä hän lähti hakemaan lapsia iltapäiväkerhosta, koska minä näytän niin väsyneeltä tänään.
 
Kofeiinikielteisen hinduryhmittymän ISKCONin amerikkalainen guru sanoi minulle kerran, että juo kaikin mokomin teetä, jos sinulla kerran on ADHD, se on paljon parempi vaihtoehto reseptilääkkeille. Yritänköhän minä nyt tässä mahdotonta eli sahata hyvän puolen irti huonosta, nautinnon irti omasta kääntöpuolestaan kärsimyksestä?