Tyttäreni Shanti tuli eilen suoraan koulusta kotiin! Tämä on uutinen, sillä kolmannen luokan alettua eli iltapäiväkerhopaikkaoikeuden loputtua lapset ovat (aivan toisin kuin kotitoimistossa työtä tekevänä äitinä pelkäsin) palanneet kotiin vasta tuntikausia koulun jo päätyttyä ja huidelleet opinahjonsa kerhoissa ja sen lähellä sijaitsevassa nuorisotalossa, milloin eivät ole laulelleet kadunkulmissa koulukavereittensa kanssa, tienanneet siten rahaa ja ostaneet karkkia kotimatkan varrelta. Vaan nyt tuli ikävä Äitiä. Edellisenä päivänä itse asiassa Anandi oli tehnyt saman jutun, jättänyt siskon hummailemaan koulukamujen kanssa ja tullut tänne nauttimaan ajasta aikuisten kanssa.

Koska työni olivat yhä kesken, eivätkä yritykseni saada Shanti lukemaan kirjaa pitäneet häntä hiljaisena, valjastin hänet suorittamaan Kukkapilli-blogista tänne päin lähteneen merkkimeemin kenttätyöt. Printtasin Kukkapillin blogilastun aiheesta niin, että tyttö saattoi luntata, mitä kaikkea tulisi kuvata. Sitten vaan Äitin työkamera käteen ja menoksi!

Merkkimeemin ideana on kuvata päivittäistavaroita ja kertoa minkä merkkisiä ne ovat. Meille tämä onkin varsinaista salapoliisintyötä, sillä olemme miltei täydellisen merkkitiedottomia. Merkit merkitsevät minulle lähinnä sen verran että boikotoin joitakin muodikkaita mutta ihmisoikeus- tai luonnonsuojelusyistä pahamaineisia merkkejä. Täytyy tosin myöntää että pelkään pitää itseäni täysin ajan tasalla siitä mitä kaikkea pahaa mikäkin ylikansallinen yhtiö rahanahneessa piittaamattomuudessaan milloinkin tekee, kun tuntuu, että maailmani on nytkin jo ihan tarpeeksi miinoitettu kenttä sillä saralla.

Listata ja/tai kuvata tulisi seuraavat asiat: laukku, lompakko, korut, TV, puhelin, kengät, tennarit, farkut, mp3-soitin, päivälehti, lehti, tietokone, meikit, kasvovoide, deodorantti, hammastahna, hiustenpesuaineet, saippua, tuoksu, kivennäisvesi, viini, drinkki, leipä, jäätelö, ruoka, karkit, kampaaja, lakanat, sänky sekä t-paita.

Mennään nyt sitten vaikkapa järjestyksessä. Eli laukusta aloitetaan. Lapseni on tarkka ja meni penkomaan esiin sen jonka laukuksi käsittää, elikkäs tämän:

laukku-normal.jpg

Itse asiassa käytän laukkua harvoin. Normaalisti kaikki mitä tarvitsen kulkee repussa, jolloin kumpikin käteni on vapaa vaikkapa pitämään lasta kädestä. Mutta ei reppu ole mikään laukku, tietää pedantti ihan-kohta-yhdeksänvuotiaani.

Seuraavaksi on vuorossa lompakko:

lompsa-normal.jpg

Koruni ostan sieltä mistä halvimmalla saa, onhan EU:n loistavin direktiivi ikinä kieltänyt ihottumaa aiheuttavan nikkelin jo joskus milleniumin tienoilla. Jos nimittäin en itse saa korviksiani hukkumaan niin sitten niitä tiuhaan lainaavat lapseni saavat! Kultakorujen antaminen meille onkin totta vie helmien antamista sioille! Siksipä meille sopivatkin sellaiset rihkamapuodit kuin Ninja ja Brigitte Bijoux (kirjoitinkohan senkin väärin).

korut-normal.jpg

Television merkiksi osoittautui Mirai.

telkkari-normal.jpg

Matkapuhelimeni on ollut aina Nokia, aluksi siksi että koin olevani isänmaallinen Nokiaa tukiessani, myöhemmin siksi, että ainakin meillä on tarpeeksi monta uusienkin mallien kanssa yhteensopivaa vanhaa laturia ympäri taloa kun uusin häviää.

kannypinkillataustalla-normal.jpg

Tuo onkin itse asiassa Nokia C5 eikä C1 kuten kuvatekstiin arvasin. Olen siis paitsi merkki-, myös mallitiedoton! Sitten siirrytään kenkäosastolle:

kengat-normal.jpg

Vegetarian Shoes on kyllä kallis merkki. Kirpaisee jo valmiiksi se että nuo kengät alkavat monen vuoden kovan käytön jälkeen olla tiensä päässä. Tennareitteni merkki on varmaan sitten tuo sisäpohjassa lukeva Attitude!

tennarit-normal.jpg

Seuraavana listalla komeilisivat farkut, mutta niitä tyttäreni ei kuvannut, sillä tämä Äiti käyttää ani harvoin farkkuja. En pidä farkuista päälläni, intialaiset vaatteet ovat niin paljon mukavammat yllä, ja koska farkut ovat niin yleisiä katukuvassa, ne ovat minulle tylsyydessään näkymättömiä pöksyjä. Mieheni kulkee farkuissa lähes päivittäin, mutta minusta hän näyttää paremmalta otettuaan ne pois :-9

Itse asiassa sonnustin tyttäreni hiljattain kirpparilta löytämiini farkkuihin tahallani juuri tänään, kun he ovat menossa isänsä luokse, koska sitten minun ei tarvitse nähdä niitäkään farkkuja vähään aikaan.

Loikataan mp3-soittimeen:

soitin-normal.jpg

Tai no joo, luenhan minä tätäkin, vaikka sen porvarillisuus ärsyttää, sillä ei maassamme ole toista vastaavaa ajankohtaista kuvalehteä:

lehti-normal.jpg

Iloinen sijoitteluvalinta kuvaajapirpanaltani taas :-D Tietokonetta en antanut hänen kuvata vaikka hän yritti, koska halusin rauhassa tehdä töitä, mutta merkki on näköjään (luntataanpa) hp.

Meikit? Kasvovoide? mtäääh? En käytä enkä edes omista. Tyttärilleni joku näyttää kyllä hommanneen meikkejä ja he tälläytyvätkin niillä huvin vuoksi silloin tällöin leikeissään kotona, mutta eivät ihmisten ilmoille lähtiessään. Mitä naamarasvoihin tulee, 34 vuoden ikäiset kasvoni ovat toistaiseksi voineet mainiosti ilman voiteita.

Deodoranttia käytin joskus paljonkin, yleensä Garnieria, mutta nykyään olen tarkka etteivät ne ole antiperspirantteja, koska opin ettei ole hyvä häiritä kehon luontaista tasapainoa hikoilujärjestelmää tukkimalla. Ei-antiperspirantti-dödöt eivät tosin ole ollenkaan yhtä tehokkaita, ja nykyään jätänkin usein dödön käyttämättä. Mieheni ei valita, hänelle kelpaa kehoni ominaistuoksu varsin hyvin :-)

Hammastahna:

tahna-normal.jpg

Hiustenpesuaineista kuvassa on nyt vain shampoo. Hoitoaineissakin suosin luomutuotteita joissa on jonkinlainen takuu siitä etteivät ne sisällä mitään matskua kuolleista eläinpoloisista, mutta välillä tulee ammuttua ensin ja kysyttyä kysymykset vasta jälkeenpäin eli ostettua sitä mitä lähikaupasta saa.

samppoo-normal.jpg

Saippuana meillä on aina jotain-vaan-nestemäistä-hyvältä-tuoksuvaa, eikä Shanti katsonut aiheelliseksi ottaa tästä aiheesta kuvaa.

Sitten tuleekin pitkä lista asioita, joista hän ei olisi voinutkaan ottaa kuvaa: tuoksu, kivennäisvesi, viini, drinkki.

Tuoksu? ADHD-ihmisenä aistini ovat aika usein yliherkät, yleensä yksi kerrallaan, eli aivot jostain syystä tulkitsevat jonkin aistin viestit yhtäkkiä huipputärkeiksi ja suuntaavat keskittymiskoneistoni niihin. Se on joskus kamalaa. Yleisimmin minulle käy näin kuulon ja hajuaistin kohdalla. Ja koska en yliherkistyneen hajuaistin päivinä kestäisi hajuja ollenkaan, ajatus päivittäisestä hajuveden käytöstä on suorastaan pelottava. Niinpä en ole eläessäni hajuvesipulloa ostanut. Lentokentillä olen kyllä (silloin kun nenäni ei käy yliteholla) haistellut ja harkinnut, että jos sittenkin, mutta hintalaput ovat onnistuneet pitämään pääni kylmänä.

Kivennäisvesi? Olen pienestä pitäen kokenut hiilihapon epämiellyttävänä suussani. En tykkää limuista tai mistään muistakaan porejuomista. Ei kiitos!

Viini? Olen raitis. Raivoraitis. Drinkkikin siksi se alkoholiton, kiitos. Ja hiilihapoton :-)

Ja sitten päästään viimein takaisin visuaalisiin todisteisiin siitä että meillä on hulppea elintaso verrattuna vaikka pakolaisleireillä viruviin lajitovereihimme. Meillä on leipää! Aina! Ja aina kun matkani varrelle osuu leipomo, ostan leipäni sellaisesta. Usein en kuitenkaan ehdi kuin hakea lähi-Alepasta muovipussitettua leipää.

leipa-normal.jpg

Jäätelöstäkin pidän, ja niin pitävät muutkin perheenjäsenet, joten meillä on lähes aina keko jätskipuikkoja tai -tuutteja pakastimen ylimmässä lokerossa. Ne ovat siellä kuitenkin pääasiassa muita kuin minua varten sillä itse olen häpeällisen nirso, esimerkiksi pakastimessamme tällä hetkellä lymyilevät Valion eskimopuikot eivät hotsita minua haukkaamaan. Ehkäpä siksi Shanti ei niistä kuvaa räpsäissytkään.

Ruokaakaan ei ollut valmiina kun hän kuvia otti, mutta yleensä meillä kokkaa Dharmapati, joka osaa tehdä aivan ihanaa ja monipuolista kasvisruokaa. Eilen hän teki riisin kanssa niin hernepataa kuin linssimuhennostakin. Minä ja tytöt kokattiin illaksi vielä köyhiä ritareita päälle.

Karkit? Sorrun aina välillä salmiakkiin, Punnitse ja säästä -kaupan kauppaamiin liivatteettomiin nallekarkkeihin, Pepe-täytelakuihin (mielimakuni on suklaa) tahi tummaan suklaaseen, mieluiten maustettuun, esim. appelsiinilla. Myös tummalla suklaalla kuorrutetut hedelmänpalaset ja pähkinät lukeutuvat heikkouksiini. Onnekseni tämä minua ajoittain riivaava makeanhimo on sentään hiukan alkanut hellittää viime aikoina. Eilenkään ei Shanti löytänyt kuvattavaa todistusaineistoa Äitin ahmimisista.

Kampaajalla en uskalla enää käydä, koska kampaajat aina motkottivat että miksen käy useammin ja leikkaavat hiukseni liian lyhyiksi tai loihtivat minulle sellaisia kampauksia etten tunnistanut omaa päätäni. Eikä. Pyydän mieluummin ehkä kerran vuodessa äitiäni tai jotakuta toista tuntemaani saksiniekkaa tasoittamaan kaksihaaraiset pois latvoista.

Vuorossa lakanat ja sänky. Merkeistä ei taas pienintäkään hajua, mutta muistan että petimme oli alunperin Askosta ostettuun sänkyyn kuulunut välipatja:

lakanasanky-normal.jpg

Pahnanpohjimmaisena listalla lukee vielä t-paita. Mallikappaleemme merkki näyttäisi olevan Papaya fashion.

tpaita-normal.jpg

Tähän meemiin tarttukoon jokainen blogittaja jota se kiinnostaa :-) Hauskaa oli, semminkin kun pääsi näkemään kotinsa hetkeksi lapsen silmin!