Asiat ovat päälaellaan :-D

nukkemini.jpg

Ei riitä, että olen vastoin odotuksiani huomannut diggailevani vauvavuotta. Minulle sopii yhtäkkiä yllättäen, aivan toisin kuin viimeksi, erinomaisesti olla vauvalle läsnä hetkessä, vauvan kanssa kotona ja imetyksen takia häneen sidottu mutta muuten vapaa, vapaa mm. rahan ansaitsemisesta :-D

Ei riitä yllätykseksi. Vieläkin suurempi yllätys on ollut, että minä olen alkanut pitää kotirouvana häärimisestä! Minusta on äimistyttävästi alkanut tuntua hauskalta haasteelta saada vauvanhoidot sumplituksi yhteen kokkaamisen ja taloudenhoidon kanssa niin että ruoka on pöydässä kun mies tulee kotiin. Saan tästä saavutuksesta samansukuiset onnistumisen kiksit ja sisäisen voitonriemun kuin kirjoittamisesta.

Olen näine tunteineni niin eri ihminen kuin viimeksi etten melkein tunne itseäni. Siis sen sijaan että haikailisin koko ajan kirjoittamaan tunnen Eläväni Täysillä perinteisten naisten töitten pauloissa pienessä maailmassani! Mutta niinhän se Easwaran sanookin, että jos kuvittelee olevansa auttamattomasti jonkin luonteinen, on edelleen minä-olen-tämä-ruumis -taikauskon vallassa. Ihan ensimmäinen asia hengellisessä kehityksessä on uskoa omaan kehityskelpoisuuteen, sillä ilman tuota uskoa mitään tuskin tapahtuu.

Läsnäolon ja kärsivällisyyden jalojen taitojen opettajana vauva on mitä parhain. Oikea rukousvastaus! Olen vuosia rukoillut lisää kärsivällisyyttä, ja nyt vauva auttaa minua siinä reagoimalla suoraan negatiivisiin ajatuksiinkin. Heti jos olen lipsahtamassa itsesäälivaihteelle vaikkapa väsymystäni, vauva panee puolestaan levottomuusvaihteen päälle. Mutta kun olen itse rauhallinen ja kärsivällinen, vauvakin rauhoittuu, jos nyt on edes huutanut, ja vaistoan yleensä oikein mistä syystä hän ei ole tyytyväinen.

Olisinkohan tätäkään tajunnut ellei anoppini koko ajan puhuisi pahasta silmästä. Temppelissäkin piisaa ihmisiä jotka siihen uskovat, yllättäen intialaisten ohella venäläisiä! Kun olen uskomukseen perehtynyt, olen löytänyt järkinäkökulman jonka pystyn itsekin allekirjoittamaan. Eli sen, että suuttumus ja kärttyisyys leviävät. Kuten kaikki tiedämme, yksikin pahantuulinen ihminen huoneessa voi pilata ilmapiirin tyystin. Vauvat ovat tällaiselle erityisen herkkiä. Näin ollen sellaiseen pahaan silmään olen alkanut uskoa, että mörököllituulella olevat ihmiset voivat tehdä vauvastakin levottoman pelkällä läsnäolollaan.

Ja silloin ymmärsin myös, että ellen pysy valppaana, saatan ihan itsekin olla se pahasilmäinen mörökölli.