Minulla on hirvein flunssani naismuistiin. Tällä kertaa se johtuu muuttostressistä.

En ole sitten lasteni syntymän tullut kipeäksi kuin kovassa stressissä, tai täsmällisemmin ilmaisten, kovan stressin hitusen jo lauetessa. Intuitioni osaa aina tiedottaa, mihin mikäkin sairaus liittyy. Joskus on käynyt niinkin että stressinaihe on ollut pelkästään omassa päässäni eikä ollenkaan todellinen, jolloin voin totisesti syyttää itseäni itseni flunssaan lietsomisesta!

Tiede tukee havaintoani huomauttamalla, että stressi laskee immuunipuolustusjärjestelmän tehoa. Immuunipuolustusjärjestelmäni on kuitenkin varsin tehokas, sillä yleensä taudit tai niitten aihiot katoavat ruumiistani vuorokaudessa. Sellaista nuhaa joka olisi häirinnyt merkittävästi yöuniani en muista sairastaneeni kertaakaan esim. edellisessä kodissani. Viime yönä täällä uudessa räkäherätykset olivat hämmentävä kokemus. Päälle vielä miehen räkäisyyskohtaukset, hänkin on vähintään yhtä sairas. Niinpä en suostunut tänään tapaamaan entistä vuokraisäntääni avainten luovutuksen merkeissä, vaan vasta ylihuomenna.

Tähän väliin haluaisin kysyä teiltä lukijoilta, milloin olette seuranneet omaa intuitiotanne, vaikka se on päällisin puolin vaikuttanut höpsöltä, ja saaneet huomata että se kannatti? Entä onko joskus käynyt niin, että ette ole seuranneet, ja olette saaneet katua? Olisi kiva lukea kokemuksistanne! :-)

Eilen seurasin hirmuisesta flunssasta huolimatta intuitiotani, joka johdatti minut vanhaan kotiini. Kävin vielä varmuuden vuoksi katsomassa, olisiko entisessä kodissa jotain puhdistettavaa, ja löysinkin tarranjälkiä. Lapset mokomat tykkäsivät vähän pienempinä koristella tarroilla ovia - seiniin eivät sentään niitä liimailleet. Hinkkasin heidän kädenjälkensä pois lopulta metallisienellä, jolla yleensä puhdistan likaisiksi pinttyneet kattilat. Pesin myös lattiat vielä kertaalleen ja putsasin lattioitten ja seinien yhtymäkohtia. Hindinkielinen filmimusiikki wanhoilta hyviltä ajoilta antoi minulle iloisen rytmin. Vielä viisi vuotta sitten Bollywood-musa oli pääasiassa hyvää ja melodista, mutta nykyään valtasuuntaus on rasittavat länsityyliset balladit länsimaalaisella laulutyylillä joka ei pätkääkään vedä vertoja intialaisten omille perinteille, joissa laulajan äänenväristä voi aivan kosketella kaikenlaisia vahvoja tunteita.

Eilisen soittolistani suosikki ei ollut viiden vuoden takaa vaan vuodelta 1969. Äänessä uskomattoman upea taustalaulaja Mohammed Rafi! Tämä on niin valloittavan hyväntuulisesti ja rakastavasti laulettu että laulajasta huokuva positiivisuus saa minut kyyneliin:

http://www.youtube.com/watch?v=aNhVAaepKNA

Intuitiota kannattaa seurata. Sen kanssa tulee kuitenkin sinuiksi vasta kun myöntää rehellisesti omat tunteensa ja toiveensa, mikä voi olla hirveän vaikeaa, koska rehellisyys vaatisi muuttamaan ne asiat, jotka ovat muutettavissa, mikä on usein kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Siksi moni syystä tai toisesta onneton ihminen mieluummin tukahduttaa sen hiljaiseksi ja pakenee sitä jatkuvaan älämölöön ja loputtomiin aktiviteetteihin. Ihminen on muutosvastarintainen eläin ja pakeneminen tuntuu yleensä helpommalta kuin totuuden silmiin katsominen.

Intuitiota ei kuitenkaan kuule, ellei kestä hiljaa olemista ja oman sisimmän kuuntelemista.

Viimeistelin loppusiivouksen räkätautisena ja väsyneenä, koska intuitio sanoi, että muuttostressistä eroon hankkiutuminen edesauttaa myös paranemistani, ja tiesi se intuitio muutakin. Kun olin jo loppusuoralla, selvisi, mitä muuta: vuokravälitysfirman täti marssi sisään 10 potentiaalisen vuokralaisen kanssa katsomaan kämppää. Se oli kuin kiinteistövälittäjän myyntiesittely! Kierroksen päätteeksi kaikki halukkaat saivat täyttää lomakkeen ja hakea asuntoa itselleen, ja puolet porukasta tekikin niin. Päätös siitä kuka muuttaa tilallemme tehdään kuulemma tänään. Oli hauskaa olla paikalla katsomassa, miten nämä asiat nykyään hoidetaan. Eipä nimittäin hoidettu samalla tavalla silloin kun minä asuntoon muutin. Kaiken kukkuraksi joukkion jo lähettyä ja minun vielä vähän eteisen ovia hinkatessa summeri soi, ja sisään tuli vielä pari naispuolista maahanmuuttajaa, jotka olivat myöhästyneet varsinaisesta näytöstä. Esittelin heille asunnon itse ja annoin vuokraisännän puhelinnumeron.

Ja flunssakin ihmeen kaupalla hiljeni hetkeksi, ei tarvinnut niistellä nenää tai köhiä silloin kun asunnossa oli muita, En ollut ällöttävä. Räkätauti palasi kyllä ihmisten poistuttua.