Meillä näytellään joka päivä, usein monta kertaa päivässä, sama näytelmä. Kun mies on lähdössä ovesta ulos, minä tarkistan, onko hänellä sormus. "En voi sietää koruja! Ne ovat epämiehekkäitä!" mies puhisee kiukkuisena, mutta alistuu kuitenkin joka kerta rengastettavaksi ojentamalla minulle vasemman nimettömänsä. Kotiin palattuaan hän aina heti ensi töikseen paiskaa sormuksen eteisen lipaston laatikkoon.

Tänä aamuna keksin huomauttaa, että kaikissa Mahabharatan ja Ramayanan kuvallisissa esityksissä sankariprinsseillä (joitten pitäisi luokkayhteiskuntajaon perusteella olla mieheni esi-isiä) on paljon koruja, eikä vain koruja, vaan myös ihanat pitkät liuhuletit. Ooh, olen aina ollut heikkona pitkiin hiuksiin miehillä! Veivaisin milloin tahansa miesten hiusmuodin takaisin 1970-luvulle, ja sitten panisin tilanteen lukkoon ja sulattaisin avaimet.

Historiasta huolimatta myöhempien aikojen hindut ovat jossain kohtaa historiaa jostain käsittämättömästä syystä saaneet kuitenkin päähänsä, ettei miehellä saa olla pitkää tukkaa, paitsi korkeintaan jos hän on Shivaa tai Shaktia palvova askeetikko. Hiustensa antavat kasvaa lähinnä perinteisiä arvoja vastaan kapinoivat nuoret hindumiehet.

pitkatukkapandavat-normal.jpg

Näyttelijöitä Pandava-prinssien rooleissa. Heillä saattaa olla peruukit.

Argumenttiani muinaisten sankareitten korupaljoudesta ja komeista kutreista ei tuettu. "Niin, ja siksi he ovatkin kaikki kuolleet", Dharmapati tuhahti vastaukseksi - ja lähti kouluunsa lyhyttukkaisena, vihkisormus sentään sormessa kiillellen.