Minulla on sellaiset ADHD-aivot, etten aina voi itse säätää sitä, miten merkityksellisinä minua päin virtaavat ärsykkeet koen. Toisin sanoen, on päiviä joina meteli, kosketus tai hajut tuntuvat kauhean voimakkailta ja järisyttäviltä, vaikka älyllisesti pystynkin ymmärtämään, etteivät ne sitä oikeasti ole. Älyn on siinä kuitenkin aika turha urputtaa; tarkkaavaisuuteni heittäytyy sinne, mistä voimallisena koettu ärsyke tulee, enkä pysty keskittymään siihen mihin halusin, ellen tartu apuvälineisiin. Niitä ovat muun muassa kofeiini ja itselleni mieluisa musiikki. Silti parasta mitä voin tehdä ajatustyön jatkamiseksi on yksinkertaisesti paeta pois, piiloutua vähä-ärsykkeiseen tilaan jatkamaan.

Äitiys ohittaa kaikki säätelymekanismit. Aina kun poikaseni piipittävät minulle tai päästelevät muuten sen suuntaisia ääniä että emon väliintuloa kaivataan, menetän täten keskittymiskykyni kaikkeen muuhun kuin heihin.

Eipä ihme, että yritystoiminta omassa kotitoimistossani on aina ollut kohtalaisen jäissä heidän kotona ollessaan. Eipä ihme, että koen lasten lomat, silloin milloin itselläni ei ole varaa pitää täyttä lomaa, henkisesti vuoden rankimpina jaksoina. Semminkin kun toisella lapsista on ihan samanlaiset ylivilkkaat aivot kuin minulla ja hän tarvitsee siksi tavallista enemmän aikuisen aikaa, huomiota, virikkeitä, haleja, rajoja ja kärsivällisyyttä. Ei hän muuten pysy tuollaisena perustyytyväisenä lapsena, joka pärjää niin sosiaalisesti kuin koulussakin herättämättä kenenkään negatiivista huomiota.

Jumalan kiitos minulla on nykyään sentään Dharmapati, joka hoitaa ison osan kotitöistä ja kokkauksista ja keventää toki vastuuta lapsistakin! Hänen suuresta tuestaan huolimatta tunnen mieleni kärtsänneen tässäkin kesäkuussa kuin kaukasidin kalpea nahka suviauringon armoilla.

Lapset lähtivät lauantaina isälleen kokonaiseksi viikoksi. Se ei toistaiseksi ole tarkoittanut minulle lomaa vaan päin vastoin rästiin jääneitten ansiotöitten kiinni kirimistä. Paiskin niitä kolmatta päivää ankarasti, vaikka itse asiassa haluaisin paiskia niitä seinään ja lähteä niinikään lomalle päässeen Dharmapatin kanssa pyöräilemään ja pingistä pelaamaan. Törsäsimme hieman, minä ostamalla kalliit pingismailat (aiemmin olemme pelanneet halvimmilla mahdollisilla) ja mies ostamalla pakkauksen kalliita virallisia pelipalloja (kopioi tähän edellisten sulkeitten sisältö).

Hengellisestä näkökulmasta on terveellistä, että Krishna on saanut rouva Krishnasen tuntemaan itsensä tosi pieneksi ja avuttomaksi kaikkine tarpeineen. Rasvaa tarvittaisiin niin paljon, suojakertoimeni on paljon isompi kuin niin kutsuttujen normaaliaivoisten ihmisten! Minäkin tarvitsen (ja roppakaupalla) jonkun minua vahvemman aikaa, huomiota, virikkeitä, haleja, rajoja ja kärsivällisyyttä! Ja onnistumisen kokemuksia ja teetä! Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan. Sä suuri ja voimakas, isäni Taivaan, isäni Taivaan.

Meditaatio suo kyllä uskomattomia helpotuksia. Se rauhoittaa, maadoittaa ja rasvaa suojaavasti mieleni joka aamu päivän velvoitteiden paahdetta paremmin kestämään. Antaa aikamoista turvallisuuden tunnetta huomata olevansa irrallinen tarkkailija, eri henkilö kuin mieleni, eri henkilö kuin ruumiini, ja siksi tyyni ja toimintakykyinen. Tuntuu niin rauhoittavalta tiedostaa, että kaikki elämän koettelemukset ovat lopultakin niin kovin ohimeneviä ja lyhytaikaisia. Aina yritän tehdä töitä tai rentouttaa itseni lasten kinastellessa tai vaatiessa muuten aikaani, ja tunnen repeäväni palasiksi, tiedän samaan aikaan...

1) että tilanne menee pian ohi
2) että kärsimys johtuu siitä että minulla on pullistunut ego, jonka mielestä olen liian hyvä ansaitakseni meneillään olevan tilanteen
3) että egon volyymia kannattaa erityisesti juuri nyt säätää pienemmälle
4) että voin tehdä useita maallisiakin asioita saadakseni mieleni takaisin valjaksiin

Mieleni on siis palanut, mutta ei loppuun. Minulla on varastokaapissa monenmoisia aurinkorasvoja ja hoitavia after sun -voiteita, suuri osa niistä lahjoja gurultani.

Tietoisuus kaiken katoavaisuudesta auttaa minua myös olemaan olematta liian päihdyksistä siitä, että juuri nyt, kun lapset eivät ole täällä, minun ei tarvitse keskittyä liian moneen asiaan yhtä aikaa. Eikä siitäkään, että Dharmapatin loma alkoi, ja olemme kahden. Gurut tietävät ja varoittavat, että jos antaa mielensä hullaantua elämän suomista huveista, täytyy olla valmis rysähtämään alas korkealta.

On opittava ottamaan tyynesti vastaan helpotuksen hetket. Silloin sitä voi oppia ottamaan yhtä tyynesti vastaan vaikeudetkin.

Krishnan pesukoneessa pyöriminen on kaikessa yököttävyydessään myös riemastuttavaa. On suuri kunnia saada Häneltä niin paljon huomiota, puhdistua näin vauhdikkaasti!