Pidättäytyminen todellakin auttoi. Nimittäin vapaaehtoisen ein sanominen himolleni - mp3-soittimelle potkien liikakuuntelun johdosta - vapautti minussa valtavasti positiivista energiaa. Aivan kuten guru lupaa: kun luovut niin saat, kirjaimellisesti, nimittäin energiaa ja tilaa hyvään. Nukuin pitkästä aikaa suloisesti ja syvästi ja uhkuin aamulla harmoniaa, meditaatio sujui paremmin kuin naismuistiin :-) Tänään poimin jälleen käteeni aamupuuhien ajaksi soittimen, josta olin kiskonut itseni irti. Aloitin gurullani, ja koulusta palattuani ja tiskivuoren selätettyäni lopetin kuuntelemisen kurinalaisesti. Täytyy pitää huolta siitä että mieltä mustentavaa aineistoa ei tule kuunneltua liikaa saman päivän aikana.
 
Naapuria huvitti kun lenkkisaunassa, jonne meidän on tapana ahtautua tiistaisin, avauduin siitä miten addiktoitunut olen mp3-soittimeeni ja miten haitallista se on mm. yöunilleni ollut. Istuin lauteilla iloisena, sillä tilanteeseeni sopi aivan täydellisesti uusi näkökulma Bhagavad Gitan kenties kuuluisimpaan säkeeseen, jonka löysin guruni käännöksestä: 
 
सर्वधर्मान्परित्यज्य मामेकं शरणं व्रज ।
अहं त्वा सर्वपापेभ्यो मोक्षयिष्यामि मा शुचः ॥
 
Krishna kehottaa tässä jättämään kaikenlaiset dharmat ja turvautumaan vain Häneen, turhia murehtimatta, sillä Hän pelastaa näin toimivan syntisten tekojen vastavaikutuksilta, toisin sanoen kauhukarmalta. धर्मा eli dharma on niin monitulkintainen sana että tätä säettä ihmiset ovat maailmanhistoriassa veivanneet ties mihin suuntaan, pahimmillaan yrittäneet oikeuttaa säkeellä omat syntinsäkin. Guruni kääntää sen englanniksi tässä yhteydessä sanalla "support", onhan dharma tukeva ja turvallinen laki, joka suojaa sitä joka elää sen mukaan. Tällä tavalla tulkittuna Gitan säe 18:66 avautui minulle illalla uudella tavalla. Mitä muuta ovatkaan ihmisen himoitsemat ja hamstraavat asiat, nuo maalliset hämähäkinverkot joihin mieleni jää jumiin, kuin supportia, turvaverkkoja? Viritelmiä, joissa minä epäuskoinen roikun pelokkaana kohtaamaan velvollisuuteni? Krishnan seuraava sanavalinta, शरणं, sharanam, turvautuminen, turvan etsiminen, tukee tätä tulkintatapaa. Jos antaudun täysillä Krishnalle ja luotan Häneen, uskallan lentää, elää elämääni sellaisena kuin se eteen tulee, vaikkei missään näkyisi yhtään verkkoa johon tarrata. Kyllä Herra huolta pitää!
 
Tänään haen teidät koulusta aikaisin, sillä Shanti tarvitsee uudet silmälasit ja menemme sellaisia etsimään. Päätin myös parannella rahapulaani myymällä kultaa eli sormuksen kuolleesta ja kuopatusta liitosta, jospa siitä jokusen kympin saisi. Olen halunnut tehdä tämän jo kauan, mutta sormusta ei löytynyt  mistään. Päättelin paiskanneeni sen joskus tunteenpurkauksen kourissa johonkin. Vaan löytyipäs, tyhjästä tulitikkuaskista, Dharmapatin kanssa kotia ja elämää siivotessa :-)
 
Asiasta toiseen. Dharmapatikin on minua kannustanut käymään sen scifiromaanini kimppuun, koska minulla on todistettavasti välillä joutoaikaa työpäivinä, varsinkin kun hän auttaa kotitöissä ja kokkauksissa, ja heti kun hän palaa Mauritiukselta hän tulee viettämään arkipäivänsä suomen kielen intensiivikurssilla jonne kävi kutsu iloiseksi yllätykseksemme näin pian. Niinpä en voi enää puuhailla kaikenlaista mukavaa hänen kanssaan.
 
Eli siis. Alkaa näyttää siltä että elämä tarjoaa minulle tilaisuuden ruveta hommiin ja keskittyä romaaniin kurinalaisesti ainakin tunnin tai parin ajan useita kertoja viikossa - jos minä saan itseni kurin alle. Osa minusta jo karkaa välillä suunnittelutyöhön, suurempi osa jarruttaa ja haraa vastaan, koska tiedän miten kauas toisille tähdille voin jo ihan novellinkin kirjoitusprosessin tiimellyksissä joutua, ja tämä olisi laajin kaunokirjallinen projekti tähän mennessä. Haluankohan liikaa kun haluaisin yhtä aikaa pysyä nykyhetkessä ja luoda jotain mikä vaatii säännöllistä toiseen todellisuuteen siirtymistä, todellisuuteen, josta on joskus hyvin vaikea kiskaista itseään takaisin?
 
Tai ehkäpä pelkään, etten saisi kudotuksi tarinaani kaikkea sitä mitä oikeasti haluan sanoa tarpeeksi iloisin ja niin vahvoin langoin, että ne kannattelisivat lukijaakin. Vaikkei turhia murehtia pitäisi. Koko tähän asti eletty elämäni näyttäisi ottavan nuolen muodon ja osoittavan, että tässä voisi olla minulle sopiva homma. Takaisinkiskonnassakin voi oppia paremmaksi vain harjoittelemalla.
 
Ehkäpä kaikki se mikä minussa on laiskaa ja mukavuudenhaluista yrittää naamioida työn, joka on dharmakseni tarkoitettu tässä elämässä, limaiseksi hämähäkinverkoksi, jotta en tulisi ryhtyneeksi toimeen!