Tämä kevät, joka on sään puolesta vasta alkanut, hurisee paremmin kuin mikään edellisistä. Siitäkin huolimatta, että tällä viikolla tuli valvottua öitä lasten mahataudin takia. Toinen heistä, pikku diabeetikko, piti perjantain vastaisena yönä vielä viedä puolenyön jälkeen sairaalaankin mahataudin sekoittamaa elimistöään tiputuksella hoitamaan. Mikä oli dramaattista, kun toinenkin ipana oksenteli täyttä häkää eikä hänelle, perusterveelle, kuitenkaan olisi ollut puhelintiedon mukaan sairaalassa sijaa. Mutta hip hip hurraa, ipanoitten auto-oksennukset osuivat muovipusseihin, ja saimme sitten kuitenkin yösijan sairaalasta kaikki kolme. Ja minä pääsin kotiin nukkumaan univelkani pois seuraavana iltana, kun lapsilla alkoi isäviikonloppu. Enkä edes sairastunut itse.

Ja nyt Shanti tuossa alla on kunnossa taas.



Pitemmällä aikavälillä tautiset sairaalarupeamat sun muut kurimukset nostavat mielialaa. Kun sitä huomaa selviytyneensä taas jostakin rytäkästä läpi elävänä ja rauhallisena, varmuus pärjäämisestä kasvaa. Tietää, että elämä tuo eteen vielä uusia upottavia syövereitä, mutta ne pelottavat aina vain vähemmän. Ja mieleeni palaa Shantin diabetesdiagnoosi. Se rysähti aikoinaan hetkellä, jona olin juuri menettänyt säästöni ja parisuhteeni syistä, jotka olisivat tuntuneet tavattoman epäreiluilta, ellen uskoisi karman lakiin. Mutta Jumalaa en menettänyt, en ollenkaan, päin vastoin kriisi oli kuin kaikki turhat äänet ympäriltä pois humiseva ja kohiseva, puhdistava koski :-) Elämä yksinkertaistui ja meditaatio syveni.

Niinpä kaikissa sen jälkeisissä elämänkolhuissa minun ei tarvitse kuin kelata taaksepäin niihin päiviin ja todeta, että hei, eihän tämä meneillään oleva pulma oikeastaan olekaan juuri minkäänmoinen. Sitä voi muistaa jopa kiittää siitä että sai pulmasta taas terveellisen muistutuksen siitä, miten hyvin omat asiat oikeastaan normaalisti ovatkaan.

Tällä viikolla olen päässyt pyöräilemään ruumiini uuvuksiin kolmesti. Se on tosi iso juttu, sillä en pääasiassa lastenhoidollisista syistä ole päässyt harrastamaan liikuntaa vuosikausiin kuin satunnaisesti. Sitä paitsi polkupyöräni takakumin venttiili oli iät ja ajat rikki, mutta Dharmapati korjasi kätevillä käsillään senkin kun viimeksi oli täällä. Olen endorfiineissa.

Muistan, että viime vuonna tähän aikaan kävin avioliittoneuvotteluja Dharmapatin kanssa :-)