Su 9.3. rv 12+1

Olo on ollut hoiperteleva, kun kahtena päivänä olen oksentanut tuoreeltaan päivän ainoan kunnon aterian ja pienempien syöminen on vaikeaa kun kuvottaa niin. Eli vaikka pahoinvoinnin - ja väsymyksen - sanotaan hellittävän keskiraskauden alkaessa, minä olen toistaiseksi ollut kaikkein pahiten pahoinvoiva juuri nyt tässä risteyksessä, alkuraskauden ja keskiraskauden välimaastossa. Väsymyskin on ollut jälleen sietämätöntä.

Nettivertaistukifoorumilla osa niistä, jotka eivät ole lainkaan kärsineet pahoinvoinnista (joka viideshän ei kärsi) tai ei ainakaan ole oksentanut aiemmin, on yrjönnyt hullun lailla viikoilla 12-14. Mitä ilmeisimmin väsymystä ja pahoinvointia aiheuttavien hormonien pitoisuudet ovat korkeimmillaan tässä vedenjakajavaiheessa, ollaan niiden huipulla nyt juuri ennen kuin niitten määrä kääntyy laskuun elimistössä.

Tänään söin hyvin maltillisesti pikku aterioita ja selvisin oksentamatta. Oli hauska päivä, vaikkei romanttinen leffaanmeno miehen kanssa toteutunutkaan (oli tarkoitus isojen lasten epätavallisen isänkotiaikataulun takia, kerrankin oltaisiin oltu Dharmiksen kanssa kahden sunnuntai-iltana); mies omasta vapaasta tahdostaan ja ideastaan jäikin harjoittelemaan vauvanhoitoa :-D Eli ystävättäremme rakkaaksi tullutta vauvaa kaitsemaan, kun ystävättären leffaantulo olisi muuten peruuntunut. Vauvan isä kun oli korkeassa kuumeessa ja umpiunessa. Intialaiset leffat esitetään Suomessa valkokankaalla yleensä vain kerran, eli tämä tilaisuus ei olisi toistunut. Hauskasti kun ystävättären intialainen miespuolinen kaveri katsomossa kuuli tästä, hän ylisti miestäni ja sanoi etteivät muut intialaisen kulttuuripiirin miehet vaan noin jaloja olisi ja että mieheni ansaitsee palkakseen viskipullon. Vastasin että ei käy, mies ja minä olemme kumpikin raittiita. Silloin intialainen mies piti minun miestäni entistäkin kunnioitettavampana.


Ma 10.3. rv 12+2

Maha on jo niin iso että se vaikuttaa kävelytyyliini. Monta kertaa päivässä etsin turhaan mukavaa asentoa. Kohtu painaa elimistöä ja sen kiinnikkeitä vihloo jos teen äkillisiä liikkeitä. Silloinkin kun tuntuu hyvältä tunnen monenmoisia liikahduksia masun sisältä. Yleensä ne ovat liian pinnalla tullakseen kohdusta ja arvelen että ne ovat uusia uria etsivien suolieni ja muitten sisäelinten liikahduksia eivätkä suinkaan minkään päästä pyllyyn reilun viisisenttisen vauvan heiluvine, vaikeastimitattavine ketaroineen. Mutta nyt ihan näinä päivinä olen tuntevinani muljahduksia tai sipaisuja alempana, syvemmällä... Eihän sitä tiedä! Kirjat sanovat että liikkeitten pitäisi uudelleensynnyttäjälläkin tuntua vasta noin viiden viikon päästä, mutta syyskuuksi vauvaa odottavien nettiryhmässä tosi moni väittää tunteneensa niitä jo hyvinkin aikaisin.

Olimme lasten ja Dharmiksen kanssa heittelemässä frisbietä ulkona. Pakotin itseni raittiiseen ilmaan olemaan Hyvä Äiti, vaikka olin puolinukuksissa; en töiltäni ollut ehtinyt päiväunille ennen kuin he palasivat koulusta. Noloa kuin mikä: frisbieleikin tuoksinnassa aivastin, ja samassa pissa lorahti housuun. Lapsia nauratti kovin kun jouduin tunnustamaan heille tämän ja luikkimaan äkkiä kotiin. Jatkoivat leikkiä isäpuolensa kanssa. Kohtu siis painaa virtsarakkoa, ei minussa muuta vikaa ole.


Ti 11.3. rv 12+3

Kevät on täällä, aurinko paistaa ja mieli vetäisi pyöräilemään, vaikkapa jossakin vähän kauempana sijaitsevaan isoon kauppaan ja takaisin, vaikka toimistotöitä kyllä pitäisi jaksaa tehdä. Semminkin kun huominen työaika hujahtaa aika lailla ultrassa sekä sinne ja takaisin matkaamisessa. Ultrauslaitteet ovat entisen taloyhtiömme naapurustossa Kätilöopistossa.

Koetin nukkua tyyny jalkojen välissä kuten edellisen raskauden aikaan. Onnistuihan se.

Pojannimet pyörivät miehessä. Tytönnimenhän Dharmapati on jo valinnut ja lukinnut, minulla ei kuulemma ole siihen mitään sanomista, mutta erinomaisia Vishnuun viittaavia pojannimiä on vaikka millä mitalla. Olemmekin päättäneet mauritiuslaiseen tapaan odottaa vauvan syntymää ja sitä että sille laaditaan horoskooppi, joka käsittää myös hyväenteisimmän etunimen alkukirjaimen tai -tavun. Se helpottaakin varmasti valintaa kovasti :-) Tytöllekin voisi löytää horoskoopin mukaisella kirjaimella alkavan suomalaisen toisen nimen jos se sanskriitin devanagari-aakkosista napattu kirjain ei ole joku CHH, X tai ärrän ja deen välimuoto (no okei, kyseistä välimuotoa ei kai perinteisesti esiinny minkään sanan alussa). Pojalle toiseksi nimeksi haluan isäni toisen nimen.

Hindulainen ihanne on nimetä lapsi Jumalan mukaan, sillä silloin kutsumme Jumalaa aina kun kutsumme lastamme nimeltä rakastavalla äänellä, ja Jumala on niin armollinen että tulee silloinkin, vaikka tietää että lastahan me kutsuimme.

 

Tässä joitakin pojannimisuosikkejani:

 

Chakri - Hän, jolla on kiekko. Kiekko on sellainen leimuava ja lentävä ja Vishnu lähettää sen pahantekijöiden kimppuun tai sellaisia pelottelemaan että tajuaisivat parantaa tapansa. Yleensä kiekko kuitenkin pyörii kirkkaana hänen sormensa päällä symboloimassa maailmankaikkeuden ykseyttä ja sen pienuutta Jumalan rinnalla. Pidän siitä miltä tuo nimi kuulostaa, Ch lausuttuna kuten englannissa.

Dhanurdhara - Jousimies. Viittaa Ramaan, Ramayanan sankariin, ja olisikin siksi oikein sopiva nimi soturisuvun vesalle. Nimi kuitenkin johdattaa ajatukset myös vertaukseen mielensä hallitsevasta joogista, joka ymmärtää ajatusten voiman eikä sorru harhalaukauksiin vaan lähettää jokaisen ajatuksensa harkitsevaisesti kuin taitava jousimies nuolen kohti haluttua maalia. No, tämän nimen lausuminen ja muistaminen saattaisi olla suomalaisille liian vaikeaa, joten pidetään peukkuja ettei horoskooppi pamauta nimen alkukirjaimeksi dh:ta... Konsonanttien pehmeät h-versiothan ovat omia kirjaimiaan devanagari-aakkosissa!

Govinda - Kaiken Ilon Lähde, Lehmien Herra. Lyhentyisi kätevästi Goviksi.

Hari Om - Om on universumissa soiva pyhä tavu, jonka pitkälle edistyneet meditoijat kuulevat meditoidessaan. Yksinäisenä se on aika lyhyt, Hari Om yhdistää sen Vishnuun, onhan Hari yksi Hänen yleisimmistä kutsumanimistään. Tässä nimivalinnassa olisi lisäksi huvittava Bollywood-kytkös, onhan Akshay Kumarinkin oikea nimi Hari Om ;-)

Iswar - Jumala. Nimihän kuulostaa suorastaan skandinaaviselta. Nimi on minulle rakas koska guruni nimi lausutaan Iiswaran. Sekin asu kävisi, mutta kajahtaa kovin eteläintialaiselta ja johdos Iswaristahan se onkin.

Jagannath - Maailmankaikkeuden Herra. Komeasta nimestä saisi suomalaisiin suihin lempinimen Jaka eikä minua ainakaan haittaa vaikka suomalaiset lausuisivat jiin tavallaan ja muunmaalaiset dz-äänteenä! Mieheni tosin on tästä nimestä todennut että sillä paiskattu Mauritiuksen entinen pääministeri tekee nimestä turhan poliittisen hänen kotikulmillaan...

Lakshman - Raman kuuliainen pikkuveli, Jumalan pohjattoman uskollinen palvoja. Erinomainen nimi juuri pikkuveljelle, eikös olekin ;-)

Maruti - Hanuman. Myöskin Hanuman parhaassa omistamassamme hengellisessä lastenelokuvassa, oikein reippaaksi ihmispojaksi muuttuneena :-)

Mukunda - Vapahtaja. Lyhentyisi söpösti Mukuksi.

Narayan - eräs Vishnun rakastetuimmista nimistä, kirjaimellisesti se tarkoittaa Ihmisten Leposijaa tai Kaikkien Eliöitten Kotia. Tämän nimen huono puoli on y-kirjain eli j-äänne; haluaisin että nimi on lausuttavissa samalla tavalla kaikissa maissa.

Narasimha - Ihmisleijona. Sellaiseksikin Vishnu on muuttunut. Tämä nimi jatkaisi kivasti sukuperinteitä sikäli että leijonaan viittaavat nimet ovat yleisiä pojilla mieheni suvussa. Hän itsekin on saanut niistä yhden.

Prana - Elämänvoima. Sekin on yksi Vishnun vähintään tuhannesta nimestä.

Sakshi Gopal - Kaiken Todistava Lehmipoika. Viittaa Krishnaan, joka näkee kaiken mitä teemme. Pelkkä Sakshikin (Todistaja) riittäisi mutta kuulostaisi suomalaisissa korvissa saksilta, joten niinikään perinteinen yhdistelmä Sakshi Gopal lienee parempi vaihtoehto.

Sundar - Kaunis. Kaunis niin kuin Jumala on kaunis kaikissa ilmenemismuodoissaan. Myös Kauniin Kuuloinen.

Vasant - Kevät. Se tunnetaan Krishnan vuodenaikana ja on myös minun lempivuodenaikani.

Vasu - Vishnu. Myöskin Krishnan isä oli nimeltään Vasudev. -dev -liite voidaan lätkäistä melkein mihin nimeen vaan, se tarkoittaa kunnoituksen tai palvonnan arvoista. Vanhat suomalaiset voivat tietysti ajatella vasun olevan jonkinlainen tuohikori mutta mielleyhtymä ei mielestäni ole negatiivinen.


On myös paljon hauskoja nimiä, joita ei voi ajatellakaan, koska ne sattuvat merkitsemään jotakin nimeksi aivan sopimatonta suomeksi ;-) Monessa intialaisessa nimessä esiintyy esimerkiksi sana Vatsa, viitaten rakkauteen. Kamala on myös yleinen nimissä, sehän merkitsee pyhää Lootus-kukkaa. Kaksospojille sopivimmat nimet olisivat Sitan ja Raman kaksospoikien nimet Lav ja Kush, mutta en suurin surminkaan tahdo että lapseni saisivat kuulla olevansa laavaa ja kusta. Vishvasta tulee mieleen suomen sana visva, mikä lienee jokin ällöttävä erite, vaikka Vishva on ylevästi Kaikkeutta, jotakin, mikä on läsnä kaikkialla. Ja Vihari viittaa suoraan Krishnaan ja kuulostaa nimenä aivan ihanalta kunnes muistan suomen kielen vihat...

 

To 13.3. rv 12+6 tai 13+2

Lootuksella on nyt pituutta päästä pyllyyn 7 cm. Vaikeammin mitattavat ketarat siihen vielä päälle, eli ainakin kymmensenttinen viikari sisälläni uiskentelee! :-D

Ultrassa laskettu aika siirtyi hiukan taaksepäin, mutta kuinka hiukan? Ultraaja sai siitä pähkinän purtavakseen, kun eri mittaustulokset näyttivät hiukan eri päivämääriä, toisin vain kolmen päivän haitarilla eli ei syytä huolehtia. Hän aikaisti lopulta virallisesti laskettua päivää vain yhdellä eli 19.9. olisi nyt uusi LA. Vaavin pituuden puolesta nyt elettäisiin jo päivää 13+2. Itse uskoisin hyvinkin tuon 13+2:n ottaen huomioon miten varhain tammikuussa raskausoireeni alkoivat! Mutta mennään nyt mekin tuolla virallisella päivämäärällä 19.9. joka tietää sitä että vastedes raskausviikko vaihtuu uuteen perjantaisin.

Vaikka sikiöseulontoihin osallistumisesta kieltäydynkin, oli kieltämättä ihanan helpottavaa kuulla ultraajalta, ettei mikään mitta vauvan sisältä tai ulkoa näyttänyt mitään merkkejä siitä että jokin voisi olla vialla, ja että niskaturvotus oli normaali (kaikilla vauvoilla on hiukan niskaturvotusta mutta jos se on suurta se viittaa maailman yleisimpään kehitysvammaan eli downin syndroomaan). Dharmapati ilmaisi hänkin olevansa hyvin helpottunut niistä hyvistä uutisista, ei itsensä takia vaan vauvan takia, siksi että normaaliälyisellä ihmisellä on kyky ymmärtää Krishnan sanaa. :-) Minä niin rakastan olla naimisissa saarnamiehen kanssa, hän aina löytää kaikkeen hengellisen näkökulman!

Liikkuvaa ultrakuvaa mieheni katseli miehisen jäyhästi ja tyynesti, mutta kyllä ne häneen selvän vaikutuksen tekivät. Eipä nimittäin aikaakaan ultran jälkeen kun hän oli jo ilmoittanut raskausuutisen erinäisille niistä sukulaisistaan, jotka eivät jo tienneet, ja joiden hän tietää juoruavan kätevästi lopuillekin. Puhelin pärisi ja mies puhua pälpätti sitten äidinkielellään pitkin päivää.

Lisäksi Dharmapati on alkanut teititellä minua - tai siis oikeammin puhua minulle ja Lootus-vauvalle kummallekin silloin kun hänellä on asiaa minulle.

Vielä odotushuoneen penkillä vartoessani pohdin, että olisi se vaan kiva saada toiset kaksoset ja että petyn jos siellä onkin vain yksi. Sain kuitenkin huomata toiveeni olleen vain psykologinen defenssi joka olisi auttanut minua ottamaan vastaan uutisen toisista kaksosista jos sellainen uutinen olisi tullut. Nimittäin kun ultraaja masua joka kulmalta tarkasteltuaan vakuutti ettei siellä asu kuin yksi vauva, yllätys yllätys, minut valtasikin suunnaton helpotus ja koko kehoni rentoutui!

Tuli sellainen olo että yhden vauvanhan minä hoidan yhdellä kädellä!

Asiahan ei suinkaan ole noin helppo ja yksinkertainen, mutta ihan oikeasti, tieto siitä ettei vauvoja ole kuin yksi tuntuu tämmöisestä kaksoshullunmyllystä hengissä selvinneestä äidistä siltä kuin äitiyslomastani olisi tulossa maailman helpoin. Osaan tällä kokemuksella todella arvostaa sitä että työmäärää ja yöherätyksiä on ihan oikeasti luvassa nyt puolet vähemmän! Lisäksi psykologisesti vauvavuosi tulee olemaan paljon edellistä helpompi jo ihan siitä syystä että äidiksi tulemisen vaikein osa on jo koettu. Tarkoitan ahdistusta sen asian tiedostamisesta ja sulattelusta, ettei aikani ole enää omaa aikaani ja että vastuullani on ainakin seuraavat parikymmentä vuotta kokonainen ihminen (minun tapauksessani 2004-2005, jolloin noita vaikeita tunteita läpi kävin, kaksi kokonaista ihmistä).

Ja vaikka päävastuu vauvasta tuleekin luonnollisesti olemaan minulla äitiyslomalaisella, onhan aivan varmasti helpompaa kun talossa on kolmet apukädet :-) Edellisellä kierroksella silloinen mieheni ajoi tosi pitkää työmatkaa ja teki usein pitkää työpäivääkin, minkä lisäksi asuimme vielä tosi kaukana kaikista ystävistäni, niin että tunsin välillä olevani pohjattoman yksin lasteni kanssa. Dharmapati tulee kuitenkin olemaan lähimaisemissa ja monet ystävät varmasti vierailevat mielellään tiuhaan vauvan synnyttyäkin. 10 vuotta Lootusta vanhemmat isosiskot auttavat hekin taatusti mielellään ainakin sen verran että voin käydä suihkussa ja vessassa ja tehdä välillä jonkun taloustyön vauvan rääkymättä perääni, ja yleensä ottaenkin olen kuullut että jos vauva vaan saa pällistellä isosisaruksiaan, se on vauvalle jo niin mielenkiintoinen show ettei hän rääy ja vaadi huomiota ollenkaan niin paljon kuin esikoiset!