Olen nimennyt uuden kotini Armoksi. Täällä oleminen kun tuntuu niin perustavanlaatuisen syvältä kauhaisevan armolliselta.

Keventyneeltä. Huolettomalta. Aikaansaavalta. Luottavaiselta. Vahvemmalta rakkaudessa ja kärsivällisyydessä.

Minkä lisäksi uusissa kotimaisemissa on samanlaista uutuudenviehätystä kuin lomamatkalla olisi. Sillä erotuksella ettei paluupäivä höngikään nyt niskaan.

keittiomme-normal.jpg

Tässä Armon keittiö. Vain naula pyyhkeelle puuttuu varustuksesta. Käyn kohta isännöitsijätoimistossa kysymässä, saako niitä hakata vastarempattuihin seiniimme.

Armon suunnitellut arkkitehti on pitänyt huolen siitä, että kaappitilaa on riittämiin. (Yritin selvittää tähän kirjoitukseen netistä, kuka tuo ihana ihminen onkaan ollut, mutta ehpäpä arkkitehdit eivät noin yleensä ottaen uskalla mainostaa saavutuksiaan netissä huonon palautteen pelossa...) Täytellessäni kaappeja muuttolaatikoitten ja -säkkien sisällöllä tunnen riemua, itselleni uudenlaista: tällä tilalla, ja näitten kämppisten kanssa, kodin laittaminen ja järjestyksessä pitäminen on hauska etuoikeus!

Muuttokaaoksesta huolimatta kaikki ovat olleet tavallista paremmalla tuulella, kun tänne asti päästiin. Siksi, että täältä löytyy tilaa myös yksityisyydelle!

Armossa on myös mainio pyykkitupa. Kaksi isoa pesukonetta ja kuivaushuone puhaltimineen ja tuulettimineen tekevät ihmeitä sille miltä koti näyttää, kun pyykkiä ei enää roikukaan roisisti kaikkialla kuivumassa. Pyykkitupaa käyttävät ahkerasti naapuritkin, mutta kukaan muu kuin minä ei näy varaavan sitä koskaan aamuisin! Seinällä on hauska metallikalenteri, johon voi iskeä osoitemerkityn lukon vuorovaraukseksi omalla kotiavaimellaan.

Hidasta on kodin sisustaminen, kuitenkin, kun samaan aikaan minun pitää tehdä palkkatöitä ja huolehtia lapsista. Toki hekin ovat osallistuneet kuormanpurkamistalkoisiin. Miehen aika on mennyt paloiteltuja huonekaluja kootessa ja lamppujen asennuksissa, kun täällä ei ollutkaan katoissa sokeripaloja niin kuin vanhassa paikassa vaan minipistorasiat.

Kotimme on toistaiseksi joukko siistejä tilavia keitaita vielä purkamattomien laatikoitten ja väärissä paikoissa olevien huonekalujen siimeksessä.

Jumala ei säilytä kenenkään palvojansa niskassa enempää kuin tämä jaksaa kantaa. Se, miten paljon helpommin kaikki sujuu täällä, vaikkeivät useimmat asiat ole täällä vielä edes paikoillaan, ja yleinen leijaileva mielentilani osoittavat, että niskassani oli enemmän kuin jaksoin kantaa. Minä olen jo kauan vaistonnut muuttuneeni ihmisenä meditoivaan elämäntapaan siirryttyäni, mutta liian pienen entisen kotini ulkoiset, täyteen ahdetut ja sotkuiset puitteet eivät ole vastanneet sisäisiä, puhtaita ja järjestäytyneitä mielenmaisemiani. Ihan turhaan olen tuntenut huonommuutta siitä etten pystynyt mahdottomaan. Tämän kodin järjestyksessä pitäminen on mahdollista :-)