Vuoden romanttisin päivä ei ole hääpäivä vaan karwa chauth. Silloin voi yrittää diilailla Tuonelanherran eli Yaman kanssa, että jospas antaisit mieheni elää vähän kauemmin kuin hän karmansa perusteella eläisi... Yama kyllä kuuntelee, sillä hän kunnioittaa rakastavia vaimoja, varsinkin, jos nämä ovat nälkälakossa asiansa puolesta ;-) Jos tämä on jonkun mielestä epäkrishnalaista (sillä Krishnan palvojanhan tulisi haluta vain palvella Krishnaa eikä pyytää mitään ainakaan itselleen) niin asian voi toki ilmaista toisinkin: pyydetään ruumiinvaihtovirastolaitoksen ylimmältä virkamieheltä, voisiko tuo ukkokultani ystävällisesti saada enemmän aikaa tässä nykyisessä ruumiissa valaistua täysin Krishna-tietoiseksi ;-)

Karwa chauthia vietetään sonnustautumalla aamulla hääpukuun ja ahmimalla tukeva aamupala ennen auringonnousua ja pidättäytymällä sitten syömisestä ja juomisesta, kunnes kuu nousee. Silloin sen ja miehen peilikuva vangitaan metallilautaseen tai vesikuppiin siinä ja sitten mies syöttää vaimolleen herkkuja, juottaa hänelle sen vesikupissa olleen veden ja usein lahjookin tätä. (Toki mieskin voi paastota vaimonsa puolesta jos osaa. Ja monet naimattomat naiset viettävät tätä ilman mitään miestä, koska jokaisen paastotun karwa chauthin uskotaan olevan kuin talletus tulevan elämänkumppanin tilille, kuka hän sitten ikinä tuleekaan olemaan.)

Minä en erityisemmin pidä paastoamisesta, mutta seuraan paastokalenteria, koska tiedän että se tekee minulle herkkusuulle hyvää erityisesti itsekurin saralla. Karwa Chauth on kuitenkin ihan toista maata kuin muut paastot. Olen kuin romanttisen pilvenhattaran sisällä. Olen niin onnellinen siitä että minulla on ihana mies, ettei tee mitään muuta nauttiakaan. Tietysti juhlan luonne on sen moinen, että tässä on pakko samalla muistaa onnen katoavaisuus. Avio-onni katkeaa viimeistään jomman kumman kuolemaan. Hyvässä hindulaisessa avioliitossa puolisot auttavat ja kannustavat toisiaan hengellisellä tiellä eteenpäin, lähemmäs Jumalaa, niin kauan kun henki pihisee.

Saanko vielä toistaa: karwa chauthina saa kulkea hääpuvussaan! Tai no, mikään pakko ei olisi, mutta minähän en jätä yhtään tilaisuutta tai tekosyytä käyttämättä saadakseni pukeutua näin :-D

karwachauthdupatta-normal.jpg

On hyvä että tämän ihanuuden saa päälleen edes kerran vuodessa, koska sen verran hinnakkaita intialaiset hääpuvut ovat että olisi tosi surku jos niitä käytettäisiin vain kahdesti elämässä (se toinen kerta olisi sitten ruumiinpolttajaiset, vainaja kääritään perinteikkäästi hääpukuunsa). Hinnan ymmärtää kun aina välillä puvusta irtoaa pienenpieni paljetti, ja silti niitä on jäljellä tuhansia... Joku on ne kaikki käsin kiinni pukuun ommellut! Pukua ei myöskään ole keveä kantaa, silkkiä on aika lailla.

Hääpukuni arvo taitaakin ylittää mennen tullen kaikkien muiten vaatteitteni yhteenlasketun arvon. Tässä vielä koko komeus:

haapukukarwachauth-normal.jpg

Häissämme voi käydä kuokkimassa ja hääpukua alkuperäisessä tehtävässään pällistelmässä täällä.