Tänään kotikadullamme poliisiauto kaarsi aivan meidän eteemme poikittain ja pysähtyi siihen tukkien kaksi kaistaa. Jo tätä ennen oli yksi kaista ollut tukossa liikenneonnettomuuden johdosta ja liikenne madellut sen mukaisesti. Poliisi katsoi aiheelliseksi tyhjentää toisenkin kaistan, ilmeisesti jotta ihmiset saataisiin onnettomuusautosta turvallisesti ulos. Kun pääsimme eteenpäin, liikenne kulki lumipyryvauhtia, ja Dharmapati loikkasi etanavauhdissa autosta ulos tultuaan aivan oikein siihen johtopäätökseen että hän ehtisi jäljellä olleissa 35 minuutissa parhaiten kouluun kävelemällä. Lapset myöhästyivät koulusta 20 minuuttia ja oikeastaan puolitoista tuntia, koska luokka oli lähtenyt viettämään liikuntatunteja lumipyrylenkin merkeissä. Vaan eivätpä olleet ainoat muksut myöhässä, joten odotusseuraakin löytyi.



Kiellän kuitenkin aina itseäni ajattelemasta negatiivisia lumesta ja säästä. Yritän nähdä sään lasten silmin. He rakastavat lunta. Yritän nähdä lumen valoisana asiana, paljon parempana vaihtoehtona lämpimämpien talvien pimeälle sadesäälle. Talviurheilunkin lumi ja jää mahdollistavat :-)
 
Oletteko te lukijat joskus omaksuneet negatiivisen ajatuksen, joka on osoittautunut roistoksi ja ryöväriksi ja vienyt sinulta jotakin arvokasta? Olisi kiva kuulla omakohtaisia kokemuksianne seuraavan katkelman liftareista!
 
"Kaikilla tuhoisilla päätöksellä ja teoilla on esi-isä: negatiivinen ajatus.
 
Meidän ei tarvitse pelätä negatiivisia ajatuksia niin kauan kun emme toivota niitä tervetulleiksi. Niitä lentelee ilmassa, ja ne voivat koputella kenen tahansa ovelle, mutta jos emme kahmaise niitä syleilyymme ja pyydä sisään, jos emme adoptoi niitä omiksemme, niillä ei ole mitään valtaa meihin.
 
Ajatuksia voi pitää liftareina. Voimme joko ottaa ne kyytiin tai ajaa ohi. Negatiiviset ajatukset kantavat mukanaan kylttejä, joista me yleensä näemme vain lupauksin ja vetoomuksin koristellun etupuolen. Kyltin toisella puolella kerrotaan kuitenkin, mitkä ovat noiden ajatusten todelliset määränpäät: sairaus ja suru.
 
Kenenkään ei ole pakko ottaa näitä matkustajia kyytiin. Jos emme pysähdy päästämään niitä kulkupeliimme, ne eivät voi liikkua minnekään. Ne eivät nimittäin ole todellisia ellemme me anna niille tukeamme. Myös sympatia odottelee maailman teiden laidoilla. Ota se kyytiin. Mutta älä ota kyytiin antipatioita. Viha tuhoaa. Rakkaus parantaa."
 
(Eknath Easwaran kirjassaan Words to Live by, vapaa suomennokseni)