Jooga merkitsee Yhteyttä, ja se on huomattavasti enemmän kuin joukko hyödyllisiä akrobaattisia liikkeitä. Bhagavad Gitassa ei hiiskuta liikkeistä mitään, sen sijaan kirjassa mainitaan nimeltä karma-jooga, jñana-jooga, bhakti-jooga ja raja-jooga.

Neljän joogan päämääränä on luoda pysyvä yhteys ihmisen ja kaikkeuden välille. Monien Gitan tulkitsijoiden kiistellessä siitä, että mitäs joogaa se Krishna oikein mahtoikaan eniten suositella, minun guruni naurahtaa, että tietenkin kaikkia. Saavuttaakseen Krishnan ihmisen tulee uppoutua niistä jokaiseen. Joogat tukevat loistavasti toisiaan.

Raja-jooga eli kuningasjooga viittaa siihen, mikä ihmisille usein ekana joogasta tulee mieleen: meditointiin. Meditointi tarkoittaa mielen hallintaa ja siihen tähtääviä harjoituksia.

Vastapainona sisäänpäin kääntymiselle, mielen kesyttämisen suurelle seikkailulle, tarvitaan karma-joogaa, tekojen joogaa - toimintayhteyttä, jos saan sanoa :-) Tämä joogan muoto on muun muassa Jeesuksen lemppari. Auta muita. Tee hyvää. Aseta toiset itsesi edelle.

Sitä vaan tuppaa herkästi tekemään tyhmyyksiä, jos ei tiedä, mitä tekee. Siksi tarvitaan myös jñana-joogaa, tiedon yhteyttä Ylimpään. Hengellistä kirjaviisautta, gurujen puheita.

Bhakti-jooga on Jumalan rakastavaa, rakastunutta, antautuvaa palvelemista. Spontaania ja tunnepitoista hihhulointia.

Minä sain tässä terveellisen muistutuksen siitä että mikään näistä ei ole päämäärä itsessään. Nämä neljä ovat ajoneuvon neljä pyörää, ja Jumala on määränpää. Nämä neljä ovat keinoja keventää egon painoa, kunnes se on kadonnut ja Jumala mahtuu kyytiin. Tarkoitus ei siis ole nostaa mitään pyörää seuraksi koriin, vanhan egon pönkityspalikaksi tai uuden egon pohjarakenteiksi!

Näin käy herkästi esimerkiksi silloin kun ihminen jää koukkuun karma-joogaan, toisten auttamiseen. Hän identifioituu hyväntekijäksi ja palaa sitten loppuun kun elämä tahi autettavat itse eivät seuraakaan auttajan hienoa ja vaivalla laatimaa käsikirjoitusta.

Jñana-joogahirressä roikkuu kirjaviisas fundamentalisti, joka tuomitsee ne syntiset ja harhaoppiset, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä mitä hän.

Moni ajattelee, ettei bhakti-joogaan voi liian koukussa ollakaan, koska Krishna rakastaa kaikista eniten niitä puhtaita bhaktojaan, jotka ovat Häneen rakastuneet ja panevat rakkaudessaan mutkat suoriksi ja tarvittaessa luovasti säännötkin sileiksi. Ikävä kyllä kaikki bhakti-joogit eivät ole puhtaita. Eräs bhakti-joogin tärkeä koriste on nöyryys, eikä se ole järin nöyrä joka ajattelee, ettei elannon ansaitseminen, rajoitukset, säädökset, totuus ja pyhimysten elämänohjeet koske häntä kun hän on sentään niin syvässä bhaktin tilassa. Taas tarvitaan kipeästi tasapainoa raja-, jñana- ja karma-joogaa!

Silkasta raja-joogasta taasen voi ihmispoloinen mennä jopa ihan sekaisin jos hän heittäytyy siihen täysillä eikä sen vastapainoksi harjoita muita joogan lajeja. Toisaalta pelkkä raja-jooga silloin tällöin harrastuksena ilman ajatustakaan muille joogan lajeille ei johda oikein mihinkään, ja ihminen kyllästyykin siihen silloin pian.

Kun pyörät pyörivät tasapainossa, ihminen on tyytyväinen, eikä hänellä ole edes aikaa velloa miettimässä omia murheitaan. Se terveellinen muistutus meikäläiselle tuleekin siinä muodossa kun huomaan ajoneuvon kaartavan ihan vikasuuntaan tai pysähtyvän, kun joku / jotkut pyöristä eivät pyörikään. Kuningasjooga on loistava muitten pyörien toiminnan valvomisen työkalu. Yksikin väärin toimiva pyörä jumiuttaa nimittäin raja-joogapyörän niin, ettei meditoinnista tahdo tulla mitään.