Ultrakuulumisiako tulit tänne lukemaan? Ei tipu. Ei siksi, etten aikoisi kertoa, vaan siksi, että jouduin perumaan ultran. Siirsivät viikolla eteenpäin. Olen nimittäin vatsataudissa. Jotain taudin rajuudesta (tai ehkä rajuus johtuukin siitä että olen raskaana ja pienikin nestehukka tuntuu siltä että haluaa kuolla) kertoo se, etten ole sen koommin, kun meditoinnin yli neljä vuotta sitten aloitin, jättänyt yhtenäkään päivänä, sairaanakaan, väliin vähintään puolen tunnin istumameditaatiota. Eilen oloni oli kuitenkin niin täydellisen kurja ja hutera, etten pystynyt istumaan. Pseudomeditoin vuoteessa, vaikka torkahteluksihan se meni. Yritys hyvä! Tänään voin jo selvästi paremmin - kolmen tunnin päiväunien jälkeen.

Tautituskailuni ei kuitenkaan ole yhtään mitään verrattuna Amerikan intiaanien kohtaloon sen jälkeen kun Kolumbus ikävä kyllä löysi mantereen rannikolle tiensä. 90 % intiaaneista menehtyi Euroopasta tulleisiin tauteihin. Joukkokuolemat alkoivat pian eurooppalaisten saapumisen jälkeen.

Ilonani on ollut viime viikkoina, pieninä palasina luettuna niin kuin äideillä on tapana, Charles C. Mannin kirja 1491 - Amerikka ennen Kolumbusta1491 kokoaa yhteen sellaista tutkimustietoa, jota ei kovin kauan ole ollut olemassa, ei ainakaan suuren yleisön saatavilla. Se kääntää päälaelleen totutun kuvan esikolumbiaanisesta Amerikasta. Voi, antakaahan kun luettelen muutamia kirjan esittelemiä tosiasioita! :-D

1491slaugh-normal.jpg

- Amerikassa asui 1491 enemmän ihmisiä kuin Euroopassa. Sivilisaatioiden määrä ja kirjo oli suurempi kuin Euroopassa, ja lukemattomat suuret kulttuurikeskukset ovat nousseet ja kaatuneet, etupäässä sotimisen takia, jo kauan ennen kuin paikalle mitään eurooppalaisia saapuikaan.

- Yksi suurimmista asutuskeskittymistä oli (iso vau!) Amazonin sademetsä. Amazon on kaikkea muuta kuin koskematon viidakko. Se on aiemmin asutetuilta osiltaan valtava puutarha, jossa kasvaa lähes 200 ihmisravintoa tuottavaa ruokakasvia, suurin osa niistä puita. Puutarhat voi erottaa koskemattomasta sademetsästä helposti: neitseellisessä maastossa ihmisruokapuita on vain harvassa, eikä maastokaan kumpuile säännöllisesti. Amazonin jokivarsien kummut ovat ihmisten rakentamia, niiden maaperä on tavattoman hedelmällistä poltetun keramiikan ja puuhiilen seosta, eivätkä ne jää tulvien alle. Nämä uudet tutkimustulokset antavat uskoa tulevaisuuteen: ihmisen on todistettavasti mahdollista asua sankoin joukoinkin sademetsässä sitä tuhoamatta.

- Myös Etelä-Amerikan länsirannikko ja koko Pohjois-Amerikan "koskematon erämaa", jota siirtolaiset Euroopasta niin ihaillen kuvailivat, olikin ihmisen eli intiaanien luomus. He olivat mestarillisia maiseman hallitsijoita. Maailman olisi korkea aika ottaa oppia muinaisilta intiaanikansoilta siitä, miten eletään luonnon keskellä ja viljellään niin ettei maaperä köyhdy eikä mikään eläin kuole sukupuuttoon. Tasapaino järkkyi kun 90 % sen ylläpitäjistä kuoli, niin että pääsi syntymään ylilyöntejä kuten metsästyksen ja metsityksen puutteessa luontoa kuormittavan isoja biisonilaumoja (jotka eurooppalaiset sittemmin huvikseen ampuivat miltei sukupuuttoon).

- Valtaosa intiaanikulttuureista oli tosiaan kokenut hirveän maailmanlopun jo ennen kuin he kohtasivat ensimmäistäkään eurooppalaista, sillä basillit kulkivat eurooppalaisarmeijoiden ja -siirtolaisten edellä. Mikäli intiaanit eivät olisi olleet näin tautien ja niiden psykologisten seurausten heikentämät, he olisivat kyllä pystyneet panemaan hanttiin eurooppalaisille. Eurooppalaisten aseteknologia ja hepat eivät lopultakaan olleet ylivoimaisia; niistä tuli ratkaisevia tekijöitä intiaanikulttuurien hävittämisessä vasta kun heikentyneistä intiaanipopulaatioista oli jäljellä vain murto-osa.

- Lähetyssaarnaajien ja ahneiden eurooppalaisten onnenonkijoiden ahdistelemat, kymmenesosaan alkuperäisestä vahvuudestaan kutistuneet intiaaniheimot pakenivat syrjäseuduille piiloon. Monet varhaiset antropologiset tutkimukset esittelevät heidän "vaikeaa ja alkeellista elämäänsä" ymmärtämättä, ettei tämä ole näiden intiaanien alkuperäistä elämäntyyliä. TIlanne on vähän sama kuin arabiaa taitamaton eurooppalainen, rodullisesti ylimielinen tutkija matkustaisi Libanoniin Syyrian pakolaisten leirille ja vetäisi sellaisen johtopäätöksen, että tämä nälän, kylmyyden ja muitten kärsimysten täyteinen teltta-hökkelikyläkulttuuri on vallinnut täällä tuhansia vuosia ja todistaa ettei syyrialaisten heimo kykene luomaan sivistystä tai pitämään edes kunnolla itsestään huolta ellei joku sivistynyt ylempää rotua edustava eurooppalainen riennä apuun neuvomaan. Paitsi että oikeastaanhan Syyrian pakolaisten tutkijan pitäisi vastaavuuden nimissä olla yksi heistä, jotka kyseisiä pakolaisia ovat vainonneet.

yanomami-normal.jpg

Yanomami-intiaaneja pidetään yleisesti, mm. sillä nettisivulla josta tämän kuvan varastin, viimeisinä kivikautisen primitiivisinä ihmisinä. Höpsis. Oikeasti he ovat Amazonilla vallinneen upean sivilisaation rippeitten eurooppalaisia syvemmälle viidakkoon paenneita jälkeläisiä. Pakolaisia vähän samaan tapaan kuin sukupolvesta toiseen esivanhempiaan kurjemmissa olosuhteissa eläneet juutalaisten ahdistamat palestiinalaiset.

- Intiaanien korkea tautikuolleisuus ei johdu vain siitä, että he altistuivat Euroopan taudeille ekaa kertaa, vaan myös siitä, että heidän geneettinen perimänsä on immunologiaan vaikuttavilta osiltaan todettu huomattavasti kapeammaksi kuin eurooppalaisten. Tämä johtuu siitä, että suhteellisen pienet siperialaispopulaatiot ovat asuttaneet Amerikat eikä geneettistä vaihtelua ihmisperimässä ole alkuunkaan niin paljon kuin muilla mantereilla. Tämän lisäksi immunologiatutkimus on ihan viime vuosina havainnut, että ihmisen puolustusjärjestelmä tottuu jo varhaislapsuudessa hyökkäämään ensisijaisesti joko loisia tai haitallisia bakteereita vastaan, ja Amerikassa on ollut huomattavasti enemmän ensiksi mainittuja, kun taas Euroopassa puolustusjärjestelmä on perinteisesti virittäytynyt basilleja vastaan.

haudenosaunee-normal.jpg

- Yhdysvaltain perustuslaki ja vapaa, yksilönvapautta korostava arvomaailma näyttäisivät olevan peräisin Itä-Amerikan intiaanien Haudenosaunee-liitolta. Haudenosaunee-liittovaltion asukkaitten keskuudessa ei ollut rikkaita ja köyhiä, eikä kukaan nähnyt nälkää. Valtaa pitivät paikallisesti naisneuvostot, jotka valitsivat miesedustajat liiton yhteisistä asioista päättävään liittoneuvostoon. Ensimmäiset eurooppalaiset Amerikan siirtolaiset kannattivat hyvin hierarkista ja epätasa-arvoista yhteiskuntajärjestelmää, jota Itä-Amerikan ihmisoikeuksia kunnioittaneet intiaanit pitivät naurettavan epäreiluna. Isot joukot eurooppalaissiirtolaisia loikkasi itse asiassa intiaanien puolelle elämään kuin he, kun taas eurooppalaisiin kouluihin raahatut intiaanit eivät halunneet elää kuin eurooppalaisbarbaarit vaan pyrkivät pakenemaan vapauteen. Haudenosauneekin tuhoutui tauteihin, mutta ei ennen kuin se oli vaikuttanut mullistavasti valkoisten lainlaatijoiden käsitykseen siitä, miten erilaisen yhteiskunnan he voisivat Amerikkaan rakentaa kuin hierarkkiset, kuninkaitten hallitsemat eurooppalaisvaltiot.

Haudenosaunee-gathering-normal.jpg

Haudenosaunee-liittovaltion parlamentin kokous.

- Inkojen khipu (quipu) -köysiniput ovat osoittautuneet kirjoitusjärjestelmäksi, vaikka eurooppalaiset pitkään halusivatkin vähätellä niitä kutsumalla niitä laskutikuiksi. Sitä on kohtalaisen mahdotonta tulkita enää nyt, kun espanjalaisvalloittajat tuhosivat järjestelmällisesti khiput ja niitten tekijöitten ja lukijoitten ammattitaidon, mutta jännittävää on, että sitä luetaan paitsi silmillä myös sormilla, juoksuttamalla sormia ylös alas lankoja pitkin. Kolmiulotteisissa khipu-köysikimpuissa on kolmenlaisia solmuja ja niitä voi tehdä eri suuntiin eri värisillä langoilla (värejä on 25). Näin erilaisia kirjoitusmerkkejä on mahdollista tehdä yli tuhat. Khiput kuulostavat mitä luontevimmalta tavalta kirjoittaa kulttuuripiirissä, jossa taidokkaita tekstiileitä arvostettiin enemmän kuin metalleja ja jossa kuljettiin muutenkin koko ajan ylös alas teitten viedessä merenrannalta penkerepeltojen välistä korkeuksiin Andeille. Inkoilla oli käytössään myös huikaisevaa rakennusteknologiaa; heidän kivimuurinsa tyrmistyttivät taituruudessaan espanjalaisia, heidän riippusiltansa näyttävät liian heiveröisiltä jotta niillä voisi kävellä mutta kestävät vaikka mitä, heidän tiensä ovat edelleen kulkukelpoisia ja käytössä. Myös inkat olivat jo alkaneet kuolla sankoin joukoin ja vallanpitäjiään myöten ennen espanjalaisten saapumista, ja maa oli tämän vuoksi sekasorron tilassa, kun Pizarro joukkoineen saapui suorittamaan hirmutekojaan. Tautikuolleisuus sen kun kiihtyi heidän saavuttuaan, mikä antoi psykologisen ylivoiman "ainoaa oikeaa uskontoa" miekalla levittäneille roomalaiskatolisille - maata vallattiin "on Jumalan tahto että te pakanat kuolette ja me voitamme"- teoria edellä.

inka-normal.jpg

Kirja on ollut paitsi jumalattoman mielenkiintoinen, myös minulle henkilökohtaisesti valtavan lohdullista ja tervehdyttävää luettavaa. Suorastaan parantanut arpiani.

Amerikan intiaanien kohtalo oli minulle lapsena yksi järkyttävimmistä kohtaamistani asioista. Olin ihan pikkulikasta asti niin kiinnostunut intiaaneista, että sittemmin olen päätellyt olleeni sellainen, montakin kertaa, edellisissä elämissäni; kiinnostukseni intiaaneja kohtaan ylitti lapsuudessani miltei kaiken muun, esim. Intia-hörhöyden, vaikka sekin on ollut minussa vahva. Aloitin tietenkin kilteistä Disneyn Hiewatha-kirjoista ja Yakari-sarjiksista. Sydämeni murskaantui kun vähän isompana opin historinkirjoista, että intiaanit ja heidän kulttuurinsa oli julmasti tuhottu, ja että ne tuhoajat olivat semmoisia kuin minä. Vaaleita eurooppalaisia. Eivätkä intiaanit mahtaneet heille mitään. Aloin tuntea inhoa rotupiirteitäni kohtaan. Synkkämielistyin lisää lukemalla mm. Ukkosenpoika-romaanit. Ostin kuitenkin yläasteiässä kirpparilta mustan nahkatakin vain valmistaakseni siitä itselleni mokkasiinit monesti lukemani Pohjois-Amerikan intiaaneista kertoneen kirjan kaavalla. Käytin ne puhki. Lukioikäisenä osallistuin jonkinlaiseen menneet elämät -regressioon, jossa tunsin äkkiä olevani pohjattoman katkera ja vihainen nuori intiaanimies, joka halusi tappaa kaikki valkoiset, koska valkoiset olivat tappaneet hänen omaisensa, ja joka onnistuikin väijymään ja ampumaan jokusen uudisraivaajan, kunnes tuli itse ammutuksi. Jatkoin kiduttavien intiaanikirjojen lukemista ja itkemistä niitten äärellä pitkälle yli parikymppiseksi, sitten tein periaatepäätöksen lopettaa. Tajusin tarvitsevani positiivisemmat mielenmaisemat oman jaksamiseni takana. Ei minulla ollut varaa hypätä jatkuvasti uimaan maailmantuskaan, jonka poistamiseksi en voisi mitään tehdä.

Olen sisimmässäni aina jotenkin vaan tiennyt, etteivät intiaanit voineet olla yhtään sen heikompia ja huonompia kuin valkoisetkaan ja että siellä on vaan täytynyt olla paljon kehittyneempiä sivilisaatioita kuin on väitetty. 1491 todistaa sisäisen tietämykseni täsmälleen oikeaksi.

 

Jos olen tätä kirjoittaessani erehdyksissä vetänyt jonkun mutkan liian suoraksi tai sekoittanut asioita, pyydän anteeksi. Tämänkin blogilastun kirjoittaminen vei kaksi tuntia enkä ehdi tarkistaa pitääkö ihan jokainen muistinippelitieto paikkansa. Lukekaa siis kirja!