On yksi yhteensopivuustekijä, joka jokaisen kannattaisi tarkistaa, ennen kuin antaa itsensä rakastua. Se on kumppanikandidaatin suhtautuminen vieraisiin. Olen huomannut monen pariskunnan kärsivän ongelmista nimenomaan tässä asiassa. Toinen tahtoisi kutsua ihmisiä kylään vaikkapa monta kertaa viikossa, toinen taas tahtoisi olla kotonaan yleensä rauhassa. Meidän perheessä ei tällaisia ongelmia ole, mutta mietin joskus, olisiko, jos yhteinen uskontomme ei sattuisi olemaan "minun puolellani" ;-)

Miten te lukijat vieraisiin suhtaudutte?

Tiputetaanpa heti kättelyssä tästä blogilastusta pois täysääripäät, eli sairaalloisen syrjäytyneet erakot sekä ne läheisriippuvaiset jotka eivät pärjää hetkeäkään yksin. Silloin janalle jäävistä "tavallisista ihmisistä" kielteisyyden laidalla janaa seisoo jäykkänä se ihminen, jolle oma koti on linnoitus, johon päästetään vain harvat ja valitut. Silloinkin vieraitten tuloon ollaan hyvin valmistauduttu ja kaikki on tip top kiiltävässä kunnossa. Vieraat otetaan vastaan tyylikkäästi pukeutuneina ja heidän kanssaan puhutaan vain "normaaleista" ja yleisesti hyväksytyistä aiheista, tavalla, jonka toivotaan nostavan omia pisteitä vieraitten silmissä. Kodin seinältä ei vahingossakaan löydy mitään outoa ja poikkeavaa, paitsi jos media on jo tehnyt siitä coolia. Hermostuneisuutta ja vaivautuneisuutta ei tällaisella vierailulla voi välttää puolin eikä toisin, ennen kuin esiin vedetään alkoholi, koska sen rentouttavan vaikutuksen alaisena minäkuvastaan tarkimmatkin voivat yleisesti hyväksytyllä tavalla vähän höllentää... kunhan se toinenkin osapuoli höllentää.

Hindulainen ideaali vieraitten suhteen on aika lailla janan vastakkaisella laidalla. Ihannekodin ovet ovat aina auki ja sen asukkaat aina valmiita ruokkimaan muut siunatulla kasvisruoalla. Vaikkei kaikki olisikaan täydellisesti. Vieraitten kanssa pyritään keskustelemaan syvällisiä ja viihdyttämään heitä sellaisilla aktiviteeteilla jotka rauhoittavat ja ylevöittävät mieltä. Päihteittä.

Meillä arvattavaa kyllä seurataan tuota ideaalia. Vaikka ihan aina ei tekisi mieli, kuten vaikkapa silloin kun lapset tuovat kysymättä sisään köörin naapurin likkoja kun taas minä ja/tai Dharmapati haluattaisiin nauttia hiljaisuudesta. Mutta tämä on meille periaatekysymys, joten vieraat, myös lasteni vieraat, ovat tervetulleita ja sillä sipuli.

Huomaan itse olevani Dharmapatia vierasmyönteisempi - tai sosiaalisempi - ihminen sikäli että olen huomattavasti aktiivisemmin kutsumassa meille ihmisiä kun taas hän tahtoisi minua useammin vetäytyä omiin oloihinsa. Toisaalta hän kannattaa periaatteellisesti kanssani samaa ovet auki -ideaalia, ja on tottunut siihen lapsena ja nuorena kotimaassaan, missä valtaenemmistö pitää vierasmyönteisyyttä normaalina ja elää sen mukaisesti. Tai elää ainakin sen verran että vieraat ovat tervetulleita ja heidän kanssaan puhutaan vaikka mistä, vaikka sen päihteettömyyden ja yhteisten aktiviteettien hyvähenkisyyden laita saattaa joskus olla niin ja näin.

Suomi on paljon enemmän kallellaan vieraskielteiselle puolelle. Näin kulttuurierot tasaavat henkilökohtaisia luonne-erojamme ja voimme sopusoinnussa seurata yhteistä uskonnollista ihannetta.