Intialaisten miesten ja suomalaisten naisten rakkaussuhteissa toistuu usein sama kaava. Pariskunta olisi kyllä onnellinen, mutta avio-onni ei lopulta toteudu, koska intialainen mies ei uskalla uhmata vanhempiensa tahtoa, joka on järjestetty avioliitto heidän valitsemansa tuntemattoman tytön kanssa. Vielä pahempaa, jos yhdessä pysyminen vaatisi mieheltä heittäytymistä tyhjän päälle: alusta aloittamista, työttömyyttä, yhteiskunnallisen arvoaseman menettämistä, jopa vaimon varassa elämistä. Suhde roikkuu pattitilanteessa ja kestää niin kauan, kun suomalainen nainen jaksaa elää turvattomassa suhteessa ja olla kakkonen intialaiselle perinnepainajaiselle ja mukavuudenhalulle. Lopulta nainen mitä luultavimmin viheltää pelin poikki - ellei mies ehdi ensin täräyttämällä vanhempiensa painostuksesta pikaisiin naimisiin sen tuntemattoman intialaistytön kanssa.

(Pienenä vinkkinä: mitä köyhemmistä ja alhaisemmista oloista mies tulee, sitä todennäköisemmin ylläoleva ei pädekään häneen ja eurooppalainen nainen onkin tervetullut. Mutta ne keski- ja yläluokkaiset vanhemmat, jotka elävät ihan mukavasti ja ovat nähneet kauheasti vaivaa järjestääkseen pojalleen omasta mielestään hyvän elämän, jota naapuritkin kadehtivat, ovat kohtalaisen varmasti kauhuissaan jos suunniteltu täydellinen elämä ei toteudukaan vaan heidän hyväätarkoittavien suunnitelmiensa väliin tulee joku kalpea akka.)

On tietysti paljon intialaistaustaisia miehiä, jotka yksinkertaisesti vedättävät ja käyttävät kulttuuriperintöään tekosyynä jonka varjolla voivat hyppiä kukasta kukkaan. Aika usein kuitenkin suomalaisten naisten kanssa suhteisiin ajautuvat miehet ovat kunnollisia kavereita. Ainakin he haluavat tuntea olevansa. Siksi he perustelevat päättämättömyyttään uskonnolla. He sanovat, että kokisivat olevansa huonoja hinduja ja vastustavansa dharmaa jos antavat vallan itsekkäille toiveilleen eivätkä kunnianarvoisien vanhempiensakin kannattamille yhteisön perinteille. 

Tuollainen on kuitenkin Bhagavad Gitan filosofian näkökulmasta täyttä puppua. Ensinnäkin avioliiton ulkopuolinen salasuhde, huvittelu naisen kanssa vailla sitoumuksia jos mikä on dharman vastaista toimintaa. Rahan, yhteiskunnallisen aseman sekä kastit väärinymmärtävään sortojärjestelmään perustuvien avioitumisperinteitten asettaminen Jumalan tahdon edelle on vielä huonompaa hindulaisuutta. Krishna pudistelee moiselle päätään. Hänhän tekee Bhagavad Gitassa hyvin selväksi, että aito yhteys Häneen on pyyteetön rakkaussuhde, mutta useimmat tekevät sen virheen että palvovat itsekkäistä syistä jotain ihan muuta kuin Häntä, saadakseen itselleen, perheelleen, omalle yhteisölleen kaikenlaisia nautintoja, hyötyjä ja apua hädässä. Useimmille rukous ja rituaalit ovat siis kaupankäyntiä, ja siksi he vain jatkavat pyörimistään syntymän ja kuoleman kiertokulussa, eikä pyörä välttämättä pyöritä heitä ylöspäin.

Krishna antaa oikein täsmäneuvon niille desi-miehille, jotka käyvät sisäistä kamppailua suomalaisen naisen rakkauden ja intialaisten käytäntöjen ristitulessa, murehtivat tietämättä, mikä on dharmaa. Anna kaiken dharman olla ja antaudu vain Minulle. Minä suojelen sinua syntisten tekojesi vastavaikutuksilta. Älä murehdi. (BG 18.66)

Sama mies, joka heittää päättämättömyydellään pois elämänsä rakkauden (ja mitä luultavimmin katuu sitä katkerasti myöhemmin), saattaa olla hyvinkin innokas uskovainen, joka osallistuu ahkerasti seremonioihin, rituaaleihin ja hyväntekeväisyyteen. On luultavaa, että hän näissä pienissä uskonnonharjoituksissaan kuitenkin ennen pitkää ymmärtää epäonnistuneensa Jumalan suuressa uskonnonkokeessa.

Se, jolle Jumala todella on ykkönen, ei yritä miellyttää ketään muuta kuin Jumalaa. Hän ei jätä tekemättä oikein vain siksi että joku kuolevainen - tai vaikkapa kaikki kotikontujen kuolevaiset - vastustavat. Hän ei anna aineellisten ja siksi katoavaisten perusteitten, kuten varallisuuden, maineen tai jotakuta jonkun toisen kustannuksella rikastuttavan perinteen, vaikuttaa valintoihinsa.

Ja kun Jumala on antanut suuren rakkauden astua miehen elämään, naisen, joka olisi valmis rakastamaan ja kunnioittamaan häntä kaikista kulttuurieroista ja synkistä taloudellisista näkymistä huolimatta ja kasvaa hänen kanssaan ihmisenä, Jumala ei todellakaan toivoisi, että mies sysää Jumalan lahjan pois. Semminkään kun mies on lahjansa jo avannut ja siitä nauttinut ja siten vastuulleen ottanut.

No, lohdutukseksi sydänsuruisille hindulainen filosofia muistuttaa, että Niitä Oikeita on oikeastaan aika liuta. Luultavasti jokainen jonka kanssa meillä on ollut onnistunut ihmissuhde jossakin lukemattomista edellisistä elämistämme tuntuu Siltä Oikealta ja Tosirakkaudelta, ja aivan uudestakin suhteesta voi tulla yhtä syvä kun on paljon yhteistä ja halua yrittää tässä elämässä. Onkin oikeastaan syntistä, alhaisimman eli velttouden ja tietämättömyyden luonnonlaadun mukaista takertumista menneeseen, jos velloo mielessään kadotetussa rakkaudessa eikä opi sitä, mitä menneestä ihmissuhteesta on opittavissa ja jatka elämäänsä visusti omia virheitä toistamatta.