Heteroosi tarkoittaa, että yksilö on muita elinvoimaisempi, koska hänellä on paremmat geeniyhdistelmät.Termiä käytetään usein maanviljelyssä sekä kasvien ja kotieläinten jalostuksessa, mutta sen viisaus pätee yhtä lailla myös ihmisiin. Kaikilla meillä on liuta huonoja ja haitallisia asioita aiheuttavia heikkoja geenialleeleja, ja jos olemme perineet saman ikävän alleelin kummaltakin vanhemmilta, seuraa ongelmia. Lievemmän pään ongelma voi olla esimerkiksi se, että saa helposti nuhan. Toisessa ääripäässä ovat kuolemaan johtavat geneettiset sairaudet. Heikko haittageenialleeli ei kuitenkaan pääse tekemään tuhojaan, jos olemme toiselta vanhemmaltamme perineet voimakkaamman, terveen geeniparin,

Heteroosi onkin todennäköisin silloin, kun vanhemmat ovat geneettisesti todella kaukana toisistaan. Heteroosia lisää se että kun valkosolujen toimintaan vaikuttava geeniperimä on mahdollisimman monipuolinen, valkosoluarmeija toimii ainakin teoriassa tykimmin.

heteroosimaissia-normal.jpg

Olen tiennyt tämän jo kauan, mutta nyt kun roturajoista viis veisaava vauvahaaveeni on muuttunut ajankohtaiseksi, innostuin jäljittämään tiedonlähteitä uudelleen. Ja tyrmistyin. Google paiskoi eteeni kaikkein eniten sivustoja, joilla rasistit yrittävät mukatieteellisesti tai vaikkapa koulukiusaamiskokemuksiin vedoten vakuuttaa että rotujen välinen lisääntyminen on pahaa, tuomittavaa, vaarallista tai ainakin ei-suositeltavaa. Vaarallisuusperustelut olivat luokkaa "arvaamattomat geeniyhdistelmät korvaavat ja tuhoavat tietyn maan ilmastoon sopivat malligeeniyhdistelmät ja ihmiskunnan henkinen tila taantuu". Maailmassa riittää ihmisiä, jotka kenties koulutuksen puutteessa uskovat kun lukevat moista propagandaa. Onneksi luotettavaakin matskua on tarjolla ja ainakin normaalin suomalaisen koulutuksen saaneen pitäisi osata erottaa tieteellinen pseudosta.

Lasten riehuessa ja mylviessä parasta aikaa samassa huoneessa niin että korvissa soi kontrastina rauhalliselle ja romanttiselle kahdenkeskiselle uudelle vuodellemme (sellaiset päivät siis päättyvät jos saamme yhteisen lapsen eikä talo ole enää lapsivapaa olemassaolevien lasten isäviikonloppuina ja -lomina) voisi kysyä, olenko tullut hulluksi, kun haluan lapsia lisää. Tänään luonamme vieraillut lapseton ystävätär kuvaili tuntojaan, kun hän ajattelee oman lapsen mahdollisuutta: pelottavan suunnaton, aivan mahdoton vastuu. Välähti, että siinähän se vastaus tuleekin siihen, että Väestöliiton mukaan Suomessa on harvinaisempaa että nainen saa vain yhden lapsen kuin että hän saa kaksi tai kolme lasta. Kun musertavan vastuun on jo kerran ottanut, ja tottunut lusimaan lapsiperhearkea, tuomiota voi yhtä hyvin jatkaa pitempäänkin ;-)

Hengellisestä näkökulmasta varsinkin. Mikään ei ole yhtä tehokas rääkkikoulu lukemattomissa hengellisissä harjoituksissa kuin äänekäs perhe. Esimerkiksi eilen kaksoset tappelivat luultavasti pahemmin kuin koskaan kun toinen huusi että elämä olisi kivempaa ilman ärsyttävää kaksossiskoa, joka ne sanat kuultuaan itki katkerasti, ja niin itki pian sekin joka nuo sanat sanoi koska vajosi itsesääliin kun sai kovat torut "totuuden sanomisesta". Mutta yrittäessäni kuitenkin kuunnella kärsivällisesti kumpaakin osapuolta tunsin, että vaikka en osaisi auttaa lapsiani, autan parasta aikaa itseäni niin voimallisesti että ajantaju katosi. Selitin heille, että koska kukaan meistä ei ole täydellinen ja paremmaksi muuttuminen on vaikeaa, kukaan meistä ei voi myöskään vaatia täydellisyyttä tai paremmaksi muuttumista läheisiltään ehtona rakkaudelleen. Mutta tajusin, että selittäessäni kaikella rakkaudella ja tosissani tätä muille käännytän ennen kaikkea ja eniten itseäni - ainakin minuun tämä viesti uppoaa taas hieman syvemmälle. Ehkäpä minusta tuli hitusen verran kärsivällisempi. Eikä olisi tullut ilman moista huutokuorotaistoiltaa.

Pelkään, etten valmistu tästä koulusta yhdellä lapsikatraalla. Siksi haluan jäädä luokalle ja pidentää opintojani ainakin kymmenen vuotta lisää.