Meneillään on edelleen positiivisuuskuurihaaste - kolmen päivän ajan pitää joka päivä löytää ja listata kymmenen ilon ja kiitollisuuden tunteita herättävää asiaa omasta elämästään, miten pieniä tahansa.

Eilen, miettiessäni mitä listaan, tajusin että ihanteeni ajatella ja puhua mahdollisimman positiivisia antaa kyllä meikäläisestä liian ylevän kuvan. Tulen kirjanneeksi tänne paljon varmemmin positiiviset kuin negatiiviset tunnelmat. Sillä kyllä minäkin menetän malttini lasteni kanssa ja ärjyn niin että vain pahennan tilannetta, eihän se mitään lopultakaan auta. Ja kyllä minäkin odotan mieheltäni liikaa ja riitelen hänen kanssaan. Minäkin vaivun usein synkkiin ajatuksiin ja niistä ylös kiipeäminen on pirullisen vaikeaa, oikeilla työkaluillakin. Parempi olisi vain olla vajoamatta ensinkään, ja sitähän me joogit harjoitellaan!

On yksi asia, jonka opin jo menneissä miessuhteissani ja joka on häilynyt uhkaavana syyllisyyden varjona silmäkulmassani väläyttelemässä, että saanko tuoda tänne miehen ja onko se liian itsekästä tämän asian huomioiden, mutta kai joogavoimilla olen saanut asian pysymään pääasiassa poissa mielestä. Nyt on sen aika. Nimittäin: tyypilliselle miessukukunnan edustajalle työttömyys ja riippuvaisuus muista on jotakin aivan hirveää. Ja kun tyypillinen mies tuntee olonsa kurjaksi, niin hänhän ei puhu. Jos hänet yritetään saada puhumaan, hän vimmastuu ja sulkeutuu entistä enemmän. Tyypilliset naisethan kyllä puhuvat ja kääntävät asiasta jokaisen kulman esille ja analysoivat sen puhki ja pienemmäksi, mutta mitä tulee useimpiin miehiin niin oi voi! Tässä asiassa miehet vaikuttaisivat olevan samanlaisia aivan kulttuurista ja lähtömaasta viis. Vieraassa maassa työllistyminen on vaan kahta vaikeampi ongelma. 

Mieheni siis valmistui suomen kielen kurssiltaan hienoin arvosanoin, joitten mukaan hän pärjää kielitaidollaan työelämässä, töihin vaan. Nyt hän on viikon verran istunut kotona ja haeskellut töitä ja harkinnut jatko-opintoja ja turhautunut. Sillä onhan se nyt turhauttavaa täyttää kohta 39 ja olla kokenut hoitoalan työmies jolla on jo vaikka mitä tutkintoja ja huomata ettei niitä välttämättä noteerata Suomessa. Vaimon yritykset auttaa ja kannustaa tulkitaan herkästi painostukseksi ja epäilyksiksi omia kykyjä ja osaamista kohtaan. Marraskuinen sää lannistaa lenkkeilijän. Uusi koti on kiva, mutta jos elämässä ei ole mitään muuta kuin se, mökkihöperyys iskee pahantuulisuuden muodossa. Mies pelkää myös, miten sille hyvälle suomen kielen taidolle käy jos kieltä ei käytä pitkin päivää useitten ihmisten kanssa. Eipä ihme että hän on ryhtynyt dieetille pudottaakseen painoaan; ihmisillähän on taipumusta yrittää hallita edes painoaan jos elämän muut asiat tuntuvat hallitsemattomilta. Sekin harmittaa minua sillä en voi piristää häntä edes syöttämällä hänelle herkkuja!

Yritetään nyt kuitenkin listata päivän positiiviset kaikesta huolimatta.

1. Työttömyys on jatkunut vasta viikon ja työllistymisennuste on kuitenkin varsin hyvä ainakin hoitoalalla.

2. Olemme Suomessa ja naimisissa ja minä olen Suomen kansalainen ja mies on totellut mukisematta viranomaisia kaikessa. Palkinto: aviomiehelleni myönnettiin työttömyyskorvaus. Minulla puolestani on taas ollut ihan kivasti töitä useilta työnantajilta. Eli selviydymme kyllä, vaikka velkaa muutto teettikin!

3. Tilanne opettaa tajuamaan, että kaikella on kääntöpuolensa. Niin myös sillä, että mies on luonteeltaan hyvin aikaansaava ja nopea. Kääntöpuoli on kärsimättömyys ja nopea tuskastuminen ja turhautuminen. Kaiken kaksipuolisuus on hyvä tajuta ennen kuin ylistää yhtä ja mollaa toista - auttaa suvaitsevaisuuden kehittämisessä!

4. Lapseni olivat eilen aivan unelmia, kun meillä oli ystävättäreni vauva hoidossa. Yhdeksänvuotiaani loistivat innokkaina lapsenlikkoina ja olivat syystäkin ylpeitä itsestään ja käyttäytyivät muutenkin tosi hyvin loppuillan ja tämän aamun. Nämä tosiasiat auttavat minua ymmärtämään, että lapset tarvitsevat vapaa-aikanaan huvitusten ohella myös hyödyllisiä askareita ja onnistumisen kokemuksia niissä ollakseen tyytyväisiä.

5. Pääsen tänään shoppailemaan, sillä tarvitsen duunikalenterin ja lapseni tarvitsevat oman herätyskellon. Kokeilu herättää heidät minun herätyskellollani antaa toivoa, että kellon pirinä ja sammutusvelvollisuus panee heihin enemmän vauhtia aamuisin kuin Äidin herätysyrityspuheet... Shanti kuvaili niitä tänä aamuna "kuin tuutulauluiksi jotka saavat haluamaan vain nukkua lisää!

6. Tämä kuva ei mahtunut edelliseen positiivikymmenikköön: meillä on aivan valtava parveke, sen koko saa kaikki huokaisemaan iloisesta ihmetyksestä. Parvekkeelle mahtuu mainiosti ruokapöytä tuoleineen, pieni telttakin pystyyn rinnalle, eikä silti tule ahdasta. Se ei mahdu mistään kuvattuna kokonaan kuvaan. Tämä ilonaihe kasvattaa merkitystään ensi vuonna, kunhan talvi taittuu.

ilonaiheita%20%2812%29-normal.jpg

7. Olemme terveitä, siitä on hyvä muistaa olla kiitollinen aina kun on terveenä eikä huomata terveyden hienoutta vain silloin kun sen menettää.

8. Löysimme eilen hyvin halvalla langattoman irtonäppiksen ja -hiiren ohjaimineen, jotka alkoivat toimia heti tietokoneeni kanssa. Minulla on ollut joitakin viikkoja sitten hankkimani näppiksen ja vanhan hiiren ohjain rikki eikä uusia myydä irto-osina paitsi jos tilaa ulkomailta jolloin postikulut ovat suuremmat kuin tuotteen hinta.

9. Maitotee on hyvää ja piristää tänäänkin.

10. Ehdimme varmaan tänään pelata pingistä ennen kuin lähden viemään lapsia tanssitunnille!