Animaatiotekniikan kehitystä esitellään Intiassa tekemällä uusia versioita uskonnollisista eepoksista. Chetan Desain Ramayana (2010) edustaa tällaista taideteosta. Piirroshahmojen ääniksi on värvätty tunnettuja Bollywood-näyttelijöitä.



Filmi on kauniimpi kuin kiiltokuva, oikea visuaalinen onnela. Ja siihen se sitten jääkin. Maailman kenties pisimmän eepoksen ahtaminen sataan minuuttiin onnistuu huonosti. Jos Ramayanan juoni ei ole ennestään tuttu, kuten meille ja intialaisille kohdeyleisölle, niin luulenpa, että katsoja hengästyy ja putoaa kärryiltä heti. Henkilöhahmojen pahvista olemusta on kyllä yritetty tukevoittaa valitsemalla harvat dialogikohtaukset huolella, esim. niin että ne kuvastavat Raman ja Sitan suurta rakkautta.

Ravanan kymmenpäisyys tuodaan luovasti esiin niin, että Ravanoita on kymmenen, joskin yhdeksän heistä istuu aina valtaistuinsalissa, joka on tässä filmatisoinnissa pyhitetty pääpahiksen monologeille. Jos yksi salin Ravanoista saa järkevän (vähemmän egoistisen) ajatuksen, loput yhdeksän tyrmäävät sen ja lietsovat salin ulkopuolellakin toimivan action-Ravanan täyteen itserakasta, väkivaltaista vallanhalua.



Apinat, joitten avulla Rama voittaa Ravanan, oli kauhukseni välillä kuvattu niin että minusta he näyttivät enemmän tummaihoisilta ihmisiltä kuin apinoilta. Onneksi Hanuman on sentään karvainen.




Chetan Desain korea versio Ramayanasta ei saa meikäläiseltä korkeita pisteitä. Vanhassa vara parempi!