Tänään Dharmapatin suomen kielen luokka kävi opastetulla Ateneum-kierroksella. Kun kuuntelin häntä, minut valtasi sellainen tunne että suomalainen taide ei ole vain musiikin saralla vaan tälläkin saralla tosi surumielistä. Hukuttautuvine Ainoineen, arkkua veneessä vievine perheineen, Simbergin luurankoineen...

Nähtyään, miten muuan taiteilija oli joka syksy ikuistanut syysmaiseman, mieheni vitsaili, että mahtaisi kaveria harmittaa jos saisi selville miten nykyään saman voi tehdä pikaisesti kameralla.

Ei mitenkään vähätellen, vaan tästä pääsimme taas erääseen mielipuheenaiheistamme eli kaiken katoavaisuuteen. Nykyteknologia tekee kaikesta helpompaa ja antaa meille enemmän aikaa. Vaikkapa pyykinpesulta siihen että nyt jokaisella pyykkikoneen omistajalla on aikaa vaikkapa ikuistaa luontoa kankaalle. Tai auttaa lähimmäisiään. Vaan teemmekö me niin? Vai käytämmekö säästyneen ajan telkkarin tuijotukseen ja kaiken maailman artikkelien lukemiseen netissä?

Intiassa on ihmisiä, jotka käyttävät koko elämänsä ankariin joogaharjoituksiin saadakseen taikavoimia. Meidän gurumme eivät moisia arvosta. Eikö mieluummin kannata maksaa lautturille kolikko, kuin tärvätä puoli elämää veden päällä kävelemisen oppimiseen? ;-) Ja mennä maalaamaan luontoa. Tai olemaan lähimmäinen lähimmäisille.

Hindulaisuus opettaa, että on yksi aikapankki, jonka talletukset eivät katoa koskaan. Kun palvelemme Jumalaa, kasvatamme ikuista saldoa. Pankkivirkailijat kyllä etsivät vanhat asiakkaat käsiinsä ja tarjoavat asiakasetuja vaikka nämä kuinka yrittäisivät piiloutua pimeimpiin syntikasoihin.

Loppukevennykseksi sutkautus sunnuntaisesta Intia-teemaisesta kokoontumisesta, jossa meillä oli oikein hauskaa :-D Olimme kaikki ihan täpötäynnä ihanaa intialaista kasvisruokaa, kun mieheni kommentoi sujuvalla suomen kielellä, että jokainen täällä on nyt tosi kyllästynyt.

Onneksi olin paikalla korjaamassa, että jokainen täällä on tosi kylläinen, ettei emännälle vaan tullut vääränlaista kuvaa yleisestä viihtyvyydestä ;-) Jäin miettimään että kuinkahan tavattoman monta vastaavaa lipsahdusta olen itse mahtanut tehdä vierailla kielillä, kun minähän en edes ole panostanut niihin kokopäiväisesti niin kuin mieheni.

Olen pikkuisen kateellinenkin. Siitä että ihminen saa moisen tilaisuuden keskittyä vuoden ajan elämässään pelkästään jonkin kielen oppimiseen!