Luulenpa, ettei Ruotsin reissun mainitsemisen arvoisia matkamuistoja riitä enää tarpeeksi aakkosteltavaksi... mutta johan tässä on matkan jälkeenkin ehtinyt kaikenlaista tapahtua ja mielessä pyöriä! Niputanpas maallisemmat mietteet tänne ja hengelliset seuraavaan kirjoitukseen.

miesnuuksiossa-normal.jpg

Kävimme kultani kanssa pyörimässä Nuuksiossa, Vantaalla, uimarannalla, vaikka missä nyt kun lapset viettävät toista isänkotikesälomaviikkoaan. Pyöräni käsijarru on hiertänyt eturengasta jo kauan ja vaihteetkin ovat vinksallaan. Vein sen eilen pyöräkorjaamoon, joka suostui ottamaan sen sisään. Olen aiemmin yrittänyt samaa meitä lähimmässä pyöräkorjaamossa, mutta se on niin suosittu, että pyysivät etten sitä sinne jättäisi; jonkin käkkäriviilauksen he kyllä tekivät niin että jarru lopetti etukumin kiusamisen joksikin aikaa, mutta eilen oli taas kohtalaisen sietämätöntä polkea sen kanssa terveysasemalle. Dharmapatin polvi kun on kovin kipeä ja kipeytyy aina kun hän urheilee, ja minä sain varatuksi hänelle lääkärin, olenhan huolissani siitä särkylääkkeiten määrästä jota hän vetelee... Hän halusi minut mukaan turvakseen tulkkaamaan, mutta eihän hän minua olisi tarvinnut, lääkärin kanssa asioiminen sujui mieheltä suomeksi kuin vettä vaan! Hän sai lähetteen röntgeniin ja labraankin, squashinpelaajien keskuudessa varsin yleisen varpaankynnen paksuuntumisongelman johdosta.

Ilman pyörää tunnen yhtäkkiä olevani kuin siipivammainen lintu! Omaa ruumista koskettavalta vammalta tuntuu sekin, että olen pikku hiljaa yhtä lukuunottamatta onnistunut hukkaamaan kaikki usb-kaapelimme ja eilen se viimeinenkin lakkasi toimimasta... en siis saa siirretyksi mp3-soittimeeni mitään uutta kuunneltavaa. Kunhan saan pyöräni, polkaisen kyllä tekniikkaostoksille! Pyörä kyllä ansaitsikin tulla huolletuksi. En ole tainnut viedä sitä huoltoon ikinä! Eipä ihme että reistailee, varsinkin nyt tänä kesänä jona olen polkenut kyseisellä fillarilla varmaan enemmän kuin edellisinä vuosina yhteensä.

Kauheaa, miten riippuvaiseksi ihminen tuleekaan kaikista maallista elämää onnellistuttavista kapistuksista ja kuinka nopeasti se tapahtuukaan!

Jouten en siis juurikaan ole ehtinyt olla. Ja töitä pitäisi paiskia. Mutta olen ollut koko kesän jatkuneen oman ajan puutteen, ylityöllistetyn viikonlopun ja urheilullisen mieheni vapaa-ajanviettotapojen jäljiltä liian uuvuksissa, että olen tällä viikolla maalaillut suuren osan työajastani taivaanrantoja avaruusromaanini universumiin.

Mieli tekisi kirjoittaa siitäkin aiheesta vaikka mitä blogiin, mutta en tiedä kiinnostaisiko eli palvelisiko se ketään...?

Sunnuntaina töitten välissä olin niin tuhma, että kellekään mitään kertomatta tein parin tunnin oma aika -koukkauksen Steve McCurryn valokuvanäyttelyyn joka oli viimeistä päivää auki. Aah. Vuoden paras näyttely, oikeastaan paras näkemäni näyttely vuosiin! Se mies on kuvillaan inspiroinut minua kirjoittajana enemmän kuin kenties mikään muu!

ompelukone-normal.jpg

pakistanitar-normal.jpg

Jumalaisia otoksia.

Tunnen yhteyttä kaiken elämän kanssa juu luonnon helmassa ja temppelissä, mutta vähintään yhtä väkevästi Steve McCurryn sielukkaiden ihmiskuvien äärellä. Hänen yllä olevat upeat otoksensa näin näyttelyssäkin.

No, Usvan kesäleirin peruuntumisen (minun osaltani) korvikkeena olemme päättäneet lähteä niinikään kirjoittamista harrastavan lapsuudenystäväni kanssa pariksi yöksi hotelliin mihin tahansa vieraaseen kaupunkiin. Ohjelmassa pääasiassa sisällä istumista ja fiktion kirjoittamista ilman keskeytyksiä! :-) Emme vielä ole saaneet päätetyksi, minne tarkalleen suuntaamme, mutta ainoa kummallekin sopiva ajankohta näyttäisi olevan 15.-17.8. eli heti ensi viikolla.

Ihana meditaatiopaikka löytyi jostain kohtaa Käpylän ja Konalan väliä. Pyöräilin perjantaina Konalaan ja maanantaina sieltä takaisin, sillä minun oli vuokrattava auto viikonlopuksi jotta töihin pääsin. Olen aiemmin pitänyt autovuokraamojen hintoja poskettomina, mutta löysin sellaisen vinkin että autoliikkeet vuokraavat tyhjänpanttina seisovia menopelejään tavallista halvemmalla. Totta! Sillä vuokra-autolla me sitten Nuuksioonkin päästiin.

Paluumatkalla vuokraamosta sujahdin kuvassa näkyvien köysien ali meditoimaan tropiikkiin. Mikä surrealistinen kasvillisuusmaisema. 

viidakko%20%281%29-normal.jpg

viidakko%20%282%29-normal.jpg

Että Suomessakin kasvaa tämmöisiä!

Meditaationi keskeytyi tak-tak-tak-tak-tak -ääneen, joka tuli niin läheltä, että aivan pelästyin. Pieni tarkkailutuokio paikansi äänen alkuperäksi jotakin kovaa rouskuttavan oravan siinä puussa, johon meditoidessani olin nojaillut.