Ensimmäinen (maistraatin mukainen) hääpäivämme lähestyy - mutta joudumme viettämään sen erossa toisistamme. Onneksi mies palaa ennen hengellistä hääpäiväämme, joka on vajaata viikkoa myöhemmin :-) Siihen asti jatkamme yhteydenpitoa nykyisellään eli lähetämme toisillemme 10 tekstaria päivässä, soittelemmekin välillä.



Huomasin, että järjestetyt avioliitot nettiaikaan tuonut palvelu, josta mekin toisemme löysimme, juhlii kahta miljoonaa naimisiin mennyttä käyttäjää. Siis kahta miljoonaa ihmistä jotka ovat löytäneet aviopuolisonsa nimenomaan kyseisen nettipalvelun kautta! :-) En kuitenkaan ihmettele yhtään, sen verran mainio palvelu tuo shaadi.com on, tarpeeksi tarkat ja käyttäväystävälliset hakutoiminnot, ja turvallisuuskin on taattu, ainakaan siellä ei voi toikkaroida kuin omana itsenään ellei passiaan väärennä, eikä kukaan saa tietää oikeaa nimeäsi tai nähdä kuvaasi, ellet anna erikseen lupaa. Sitä paitsi toisin kuin tavallisilla deittisivustoilla, tuolla kaikki käyttäjät haluavat oletusarvoisesti naimisiin eivätkä vain "katella miten käy". Ne tarkat hakutoiminnot on mitoitettu varmistamaan, niin pitkälle kun toista kasvotusten tapaamatta nyt voi varmistaa, että sitä saa mitä tilaa. Että eipähän tule turhaan edes aloitettua juttutuokiota kuin potentiaalisesti kaikkein sopivimpien puolisoehdokkaiden kanssa. Kuten laulussa sanotaan: too many people take second best, but I won't take anything less: it's got to be, yeah, perfect!

Miinusta voin shaadi.comille (eli avioliitto.comille, shaadi on hindiä) antaa vain siitä ettei sivusto palvele homoja tai lesboja. Joku muu kuin minä saattaisi haluta antaa miinusta siitäkin että 99% käyttäjistä kantaa intialaista geeniperimää, mutta se ei ole ylläpidon syy, eikä se ainakaan minua pysäyttänyt :-D Päin vastoin, Intiastahan krishnalaiset miehet tai heidän esivanhempansa todennäköisimmin ovat kotoisin.

Mutta etten (enempää) tule toistaneeksi itseäni, lopetan tähän... kirjoitinhan henkilökohtaisemmin aiheesta tänne jo viime joulukuussa.