Buddhan mukaan on kahdenlaista kärsimystä. Kärsimme joko siitä, ettemme saa sitä mitä haluamme, taikka siitä, ettemme halua sitä mitä saamme.

Pohdimme tätä Shantin kanssa eilen Lastenklinikan iltapäivystyksessä, hänen astmansa kun meni pitkästä aikaa niin pahaksi. Ei ehkä olisi mennyt, jos en olisi päästänyt häntä hänen lempiluokkakaverinsa synttäreille kotiin, joka vilisee kissoja, koiria ja monia muitakin eläimiä, vaikka hänellä oli pikkuinen (ei koulunkäyntiä estävä) köhä pohjalla. Taisi saada tartunnan isältään ja äitipuoleltaan viikonloppuna.

Eli vältimme kärsimyksen siitä, ettei tyttö olisi saanut mitä halusi (osallistua synttäreille) vain kohdataksemme kärsimyksen siitä, että hän sai mitä ei halunnut eli ammattiapua vaatineita hengenahdistuskohtauksia.

Hindujen pyhät kirjat jaottelevat kärsimyksen kolmeen kategoriaan, joita ei voi välttää. Itse asiassa mielenrauhan salaisuuksiin lukeutuu sen hyväksyminen, että niin kauan kun elämme ruumiillistuneina aineelliseen maailmaan, kolmenlaisia kärsimyksiä sopii odottaa. Ne ovat ādhi-ātmikaṁ, ādhi-bhautikaṁ sekä ādhi-daivikaṁ.

Aadhi-ātmikaṁ viittaa kärsimyksiin, jotka johtuvat siitä, että meillä on mieli ja ruumis. Toisin sanoen mieli käy levottomaksi ja ruumis prakaa eikä toimi kuten tahtoisimme.

Aadhi-bhautikaṁ taas kattaa toisten elävien olentojen aiheuttamat kärsimykset olipa sitten kyse sisaruksesta joka kiusaa, mehiläisestä joka pistää taikka ystävästä joka käyttäytyy niin että saa olla sydän syrjällään huolesta ja pettymyksestä. 

Sitten ovat vielä ādhi-daivikaṁ -kärsimykset. Ne ovat luonnon aiheuttamia kärsimyksiä polttavan auringon alla paahtumisesta maanjäristyksen uhriksi joutumiseen.

Käytännön esimerkki. Minä kärvistelen täällä yhä pahemmiksi käyvien liitos- ja selkäkipujen kourissa ja kärsin kun kuuntelen lasteni yskimistä. Ennen kuin kivut lamauttivat minut, kävin kaupassa ja ukkonen yllätti paluumatkalla niin että palasin kotiin litimärkänä ja ekaa kertaa varmaan pariin kuukauteen kylmissäni. Siinä on kerrakseen niin  ādhi-ātmikaṁia, ādhi-bhautikaṁia kuin ādhi-daivikaṁiakin.

Jos ajattelen, ettei asioitten kuuluisi olla näin ja pauhaan katkerana maailmankaikkeudelle, kärsimykseni vähintäänkin tuplautuu. Jos hyväksyn, että tämmöistä täällä maailmassa nyt vaan on, olo on kärsimysten keskelläkin sentään rauhallinen.

Lamauttavan katkeruuden torjunnassa hyviä konsteja ovat myös 1) karman lain muistaminen: saan nyt takaisin mitä itse olen joskus laittanut liikenteeseen sekä 2) jos on antautunut Jumalalle niin luottamus Hänen rakkauteensa ja siihen että Hän on vähentänyt kärsimyksiäni, jäljelle jääneet ovat sellaisia joista voin oppia jotain.