Bhagavad Gitan ehkä tunnetuimman säkeen 18.66 Krishnan suusta voi kääntää näinkin: "Jätä kaikki tukikyhäelmäsi ja turvaudu vain Minuun!"


Siinä kiteytyykin paljon paremmin kuin minun piiiitkässä vuodatuksessani, miksi oloni on ollut niin keveä sen jälkeen kun tiedostin miten kovaa olen roikkunut ulkoisissa tukikyhäelmissäni. Kun mieleni roikkuu niissä, olen kuin lapsi, joka itkee, koska ei malta lopettaa sitä kivaa mitä on tekemässä vaikka vain lopettamalla hänellä olisi aikaa ja tilaisuus toiseen, uudenlaiseen kivaan. Vain vapautettuaan maallisia aarteita puristaneet kätensä voi tarttua niillä Jumalan käsiin! Sadannen kerran haluan todeta, että hengellinen elämä on paradoksaalista :-D


Eilinen paastopäiväkin sujui pitkästä aikaa helposti - näköjään juuri siksi että tällä kertaa en varannut hedelmä-maitotuotevuorta turvakseni, enkä yrittänyt vältellä työntekoa ja ulkoilua ja sosiaalisia aktiviteetteja vaan täytin niillä koko illan. Jopa kofeiininpuutosoireet loistivat poissaolollaan. Mikä panee ajattelemaan, että luultavasti jos lepäilen kotona paastosta muistuttavien asioitten ympäröimänä, tulen erittäin tietoiseksi kehostani ja sen toiveista, ja kun keskityn ikäviin tuntemuksiin, ne, tai aistimussignaalien voimakkuutta säätelevät hermoratani liitännäisineen, saavat huomiostani polttoainetta, jolloin nuo tuntemukset leimahtavat isoihin liekkeihin. Mieheni neuvot osoittautuivat siis toimiviksi. Hänkin paastoaa nykyään aina, on paastonnut isänsä kuolemasta lähtien. Ekadasi-paastopäiviä seuraamalla voi kuulemma auttaa edesmenneitä omaisiaan, "ostaa" heille ylimääräistä kivaa tai helpotuksia kovaan kohtaloon tuonpuoleisessa. Ei hän tosin kaupankäyntimielessä paastoa, se ei ole krishnnalaisuuden hengen mukaista. Pikemminkin isän kuolema on saanut hänet pohtimaan, että kun elinaika on niin perin rajallista, "I'm next", eikö siis olisikin parasta koettaa elää niin hurskaasti kuin mahdollista ja tehdä kaikki se hyvä mitä voi ja ehtii... Paastoaminen on vain yksi osa tätä hyvää.


Olen lukenut Bhagavad Gitaa parina aamuna lapsille autossa, pelkääjän paikalle kun olen päätynyt. Kahdeksanvuotiaat kuuntelevat korvat höröllä; he pysyvät jo ihan täysillä mukana sen filosofisissa, moraalia käsittelevissä teemoissa. Minäkin saan lempikirjastani taas paljon uutta irti. Yksi sykähdyttävä kohta, jonka olen aiemmin aika pitkälle sivuuttanut, nousi esiin Arjunan puheenvuorosta, kun hän pohtii juuri ennen sodan ensimmäistä taistelua, eikö hänen duuninsa upseerina eli puolustustaistelu murhanhimoisia hyökkääjiä vastaan ole sittenkin synti: hyökkääjilläkin on perheet, ja tappamalla noitten perheitten isät Arjuna syöksee perheet ahdinkoon (minkä lisäksi nuo perheet ovat vieläpä läheistä sukua hänelle itselleenkin).

Arjunan logiikka kulkee seuraavasti:

Kun perhe rikotaan, sen hengelliset perinteet katkeavat.
Kun perhe-elämästä puuttuvat yhteiset arvot ja yhteinen henkisen kasvun suunta,
perheenjäsenet eivät enää tunne vahvaa keskinäistä yhteyttä eivätkä pidä itseään joukkueena.
Kun yhteyden tunne puuttuu, perheen naisia ei enää huvita elää korkeamoraalista elämää. "Miks mä tommosten tyyppien takia viittisin rajottaa itteäni?"
Ja kun naiset hylkäävät moraalin, koko yhteiskunta ajautuu kaaokseen.
Kaoottisessa yhteiskunnassa on helvetillistä elää.


Sama positiivisemmin: kun perheessä vallitsee yhteys, kun se kulkee samaan suuntaan, se on joukkue, jonka jäsenet haluavat pitää pelisäännöistä kiinni yhteisen hyvän vuoksi, ja silloin on koko yhteiskunnan helpompi hengittää.


Sellainenkin juolahti mieleen, että tokkopa umpi-itsekkäitten ryöstäjä-raiskaaja-murhaajien perhe-elämäkään voi arvopohjaltaan olla niin hyveellistä että sitä pitäisi suojella. Arjuna päätyykin lopulta taistelemaan, siihen johtopäätökseen, että nuo hyökkääjät, jotka ovat ahneudessaan kieltäytyneet kaikista rauhansopimusyrityksistä, tulee yrittää pysäyttää eikä vain antaa passiivisesti heidän tehdä tuhojaan. Guruni lisäisi tähän, että se mistä Bhagavad Gita todella kertoo ei ole vuosituhansien takainen taistelutanner, vaan meidän kaikkien sisäinen sota omaa itsekkyyttämme, laiskuuttamme ja kaikkia negatiivisia ja tuhoisia taipumuksiamme vastaan!