Koska jokapäiväisten keskustelujen kirjaaminen blogiin vaatii että puhujilla on nimet, ajattelin, että tyttäreni voisivat esiintyä tässä blogissa sanskriitinkielisillä nimillä ja minäkin voisin siis tyyliin sopien olla Maiyaa - Äiti sanskriitiksi :-)

Anandi: Onko Vishnu aina ollu olemassa?

Maiyaa: Ohan se, Jumalalla ei oo alkua eikä loppua.

Shanti: Miten voi olla sellanen jolla ei oo alkua?

A: Jumala on ihan niinku ympyrä!

M: Sähän keksit loistavan vertauskuvan! (piirtelee sormella ilmaan ympyröitä) Ympyrällähän ei oo alkua eikä loppua, se vaan jatkuu ja jatkuu.

S: Ja sielu on niinku spiraali, se menee ympyrässä ylöspäin kunnes se loppuu Vishnuun.

:-D Syntyjen syvien puhuminen eli teologis-filosofiset keskustelut ovat olleet päivittäinen hupimme siitä pitäen kun tyttöseni olivat pikkuriikkisiä. Ne saavat meidän kaikkien kolmen silmät tuikkimaan - henkevien miettiminen on ihanaa, virkistävää hierontaa tajunnalle, ja tuo lohtua ja näkökulmaa pienten ja suurten ihmisten arjen epäkohtiin.

Jos keskustelu ei käynnisty jonkun ääneen esittämästä kysymyksestä, se voi lähteä liikkeelle vaikkapa radiosta kantautuvasta iskelmästä. Vien kullannuput kouluun autolla, ja usein kuuntelemme yhden biisin ja loppumatka menee siitä keskustellessa.