Ei siinä ole mitään rohkeaa eikä ihailtavaa, että uskaltaa rikkoa lakeja, päihtyä tai satuttaa muita eläviä olentoja kunnes he nujertuvat. Tällainen kapina loikkaa yli siitä mistä aita on matalin, ja kapinallinen astelee huomaamattaan yhä syvemmälle orjuuteen himojensa lieassa.

Oikeasti rohkea ihminen käy taistoon omaa itsekkyyttään, egoaan, vastaan. Hänkin rikkoo lakeja, mutta toisenlaisia kuin pinnalliset kapinalliset: kyseenalaistaa ja kieltäytyy kumartamasta egoa pönkittäviä tottumuksia ja yleisesti hyväksyttyjä huonoja tapoja. Hän humaltuu erävoitonriemusta tässä eeppisessä taistelussa. 

Buddhan sanoin: "Jos voitat tuhat ihmistä, saat tuhat vihollista. Jos voitat itsesi, voitat koko maailman.'

Easwaranin rauhoittaviin puheisiin ja mantraan muuttostressiä pääkopassani paeten koetan sopeutua tämänhetkiseen todellisuuteeni. Eli siihen, miten työnteon ja lastenhoidon ohella muutetaan käytännössä, mistä laatikoita ja iso auto, vuokrataanko kuljettajakin, milloin tarkalleen, ja millä ilveellä maksan tuplavuokran sun muut suorat muuttokulut. Ne epäsuorat, eli ostokset isomman kodin tarpeisiin, saavat totta vie odottaa. Tietenkin tähän samaan syssyyn osuvat yritykseni syysverot tältä ja mätkyt viime vuodelta sekä Dharmapatin kielikurssin päättyminen niin ettei hänen tulevasta raha- tai työllisyystilanteestaan ole vielä mitään hajua.

Mieheni on askeetti. Hänen oli hirmu helppo muuttaa Lontoosta Helsinkiin, kun koko omaisuus mahtui kahteen matkalaukkuun. (Niin mahtuu muuten asunnottoman tuttummekin). Katsellessaan meidän, talouden kolmipäisen naisväen, kirja-, dvd-, cd-, astia-, lakana- ja leluvuoria Dharmapati hohottaa, että mepäs saamme ihan itse pakata omat rojumme ja tuntea omaisuuden painon; vapaa ja onnellinen on se, jolla ei omaisuutta ole, helpolla pääsee hän. Hän heittäisi tai antaisi pois yli puolet minun ja kaksosteni omistamasta materiasta, jos antaisimme hänelle vapaat kädet! Koska emme anna, hän ei aio auttaa muutossa muutoin kuin mallikkailla muskeleillaan. Siis kuuliaisena kantajana.

kuvakollaasi1-normal.jpg

Jotenkin tämän kaiken keskellä takaudun niihin aikoihin, kun viimeksi muutin. Silloin oli ihan eri tavalla rahaa millä mällätä (säästöjä omistusasunnosta), ja niinpä maksoin vuokra-asuntoja ja vuokralaisia välittävälle toimistolle, kun ei sopivaa kotia muuten meinannut millään löytyä. Maksavalle asiakkaalle kuitenkin löytyi viikossa kymmenkunta kämppää, joista valitsin tämän parhaiten tarpeisiimme ja toiveisiimme sopivan.

Hätkähdin muistamaan moisen rahahaudan olemassaolon henkilöhistoriassani, kun vuokraisäntä ja mainitun toimiston työntekijä marssivat tänne kämppää katsastamaan löytääkseen uuden vuokralaisen samalla keinolla kuin viimeeksikin. Vuokraisäntä tietysti pelaa varman päälle ja päättelee, että jos vuokralaisella on varaa maksaa useita satasia välikädelle, vuokrarästien tai asunnossa suoritettavan laittoman toiminnan riskit ovat pienet. Kultaiseen Käpylään emme varmaan olisi ikinä asumaan päässeetkään, ellen silloin vuosia sitten olisi suhtautunut rahaan huolettomammin!

Ja kuitenkin olen oikeastaan syvällä sisimmässäni kiitollinen siitä, ettei rahaa enää ole kuin tavallisen arjen pyörittämiseen. Sillä kovin on kapea käsitys ja ymmärrys ihmiselämästä sillä, joka ei koskaan ole puutetta kokenut. Nyt koen ihan eri tavalla olevani osa ihmiskuntaa.

kuvakollaasi3-normal.jpg

Muuttosiivousta hidastavat nämä tämmöiset Löydöt :-) Ystävättäreni teki minulle edellisen muuton aikoihin piristykseksi monisivuisen kortin, jossa oli kaikenlaista hauskaa ja mieltä ylentävää...

Sitä oli niin toisenlainen ihminen silloin. Ja kuitenkin niin samanlainenkin. Se muistuttaa siitä miten sielu pysyy samana vaikka ruumiit vanhenevat ja vaihtuvat.