Mahtaa olla hirveää olla nuhassa kun on niin avuton ettei voi edes nenäänsä itse niistää... kun ei voi selkeästi ilmaista itseään jos jonnekin sattuu... ja kun ne rohdot, joita isommat voivat vaivoihinsa ottaa, on kielletty liian nuoren iän varjolla! Niinpä ei tulisi mieleenikään valittaa omaa nuhaista oloa kun tarkkailen nuhaista vauvaparkaani. Sen, että itselläni on nuha, arvelen taasen johtuvan katkonaisista yöunista ja univelasta; minähän en syyttä sairastu, normaalisti vastustuskykyni on hämmästyttävä.

Dharmapati arvelee, että vauvat voivat saada nuhan vain sellaisissa kylmissä maissa kuin Suomi. Hän löytää syitä esim. siitä etten ole pitänyt vauvaa kotona vaan lähtenyt lenkille säästä viis. Ja nurisee perään oppisopimuskoulutuksensa kirjallisia kinkkisiä suomenkielisiä kotitehtäviä ja sitä että hänestä tuntuu moraalisesti kurjalta olla kotihoidon lähihoitajana osa järjestelmää, joka auttaa vanhuksia elämään ja kuolemaan yksin kotona lukuisten lääkitysten voimalla, kun se, mitä he todella tarvitsisivat, on (ainakin maahanmuuttajan näkökulmasta) toisten ihmisten seura. Hän miettii, että jos tilanteemme olisi toinen, muuttaisimme Englantiin, missä hänen ei ainakaan tarvitsisi tuskailla kieliopintojen parissa, mutta tietenkään emme moista edes harkitse, koska ainakin kaksosten kohtalo ja oikeus on kasvaa Suomessa.

Enpä minä kyllä täältä pois mielisikään. Jotenkin on ruvennut tuntumaan, että on ihan uskomattoman suuri lottovoitto, Herran armo tai karminen palkinto, miten asiaa sitten haluaakaan ajatella, syntyä Suomeen.

Sillä on rikkaita maita, joissa kaikilla lapsilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia käydä koulua.

Ja on rikkaita maita, joissa äitiysloma kestää surkeat kolme kuukautta.

Ja on köyhiä maita, joissa äitiyslomasta tai ylipäätään mistään sosiaaliturvasta ei ole kuultukaan.

On maita, joissa lapsia, etenkin tyttölapsia, kidnapataan mm. seksiorjuuteen niin että tyttöjen elämä on suljettua kotielämää, korkeintaan välillä pääsee bussilla kouluun. Tai sisäoppilaitokseen.

Ja on maita, joissa tyttöjä ja poikia kohdellaan järjestään täysin eri tavalla ja epätasa-arvoisesti. Maita joissa tyttöjä on vähemmän kuin poikia, mikä johtaa mm. siihen että eloon jätetyt tytöt joutuvat sietämättömän suuren mielenkiinnon kohteeksi poikien taholta.

On paljon, paljon sekä rikkaita että köyhiä maita, joissa lapsilla ei ole lapsuutta, koska pitkien koulupäivien jälkeen ja viikonloppuina heidän täytyy osallistua preppauskursseille. Jopa Mauritius on luisunut tähän kategoriaan.

Lisäksi on tosi harvinaista herkkua että sellainen äidinkieli, jota puhuu vain viitisen miljoonaa ihmistä, saa näin vahvan aseman ja kukoistavan kirjallisen kulttuurin.

Maat, joissa ei ole noin, maat, joissa haluaisin asua ja lapsia kasvattaa, alkavat olla harvassa. Ja mitä suurimmaksi ihmeekseni ja helpotuksekseni yksi niistä on Suomi. Täällä ihmisten suurimmat ongelmat ovat alkoholi, epäsosiaalisuus ja masennus, ja ainakin omalla kohdallani koen, että olen voinut omilla valinnoillani irtisanoutua noista kaikista.

En välillä ymmärrä ollenkaan miksi edelleen ahmin kaikkea Intia-aiheista kun maa vain karmii minua vuosi vuodelta yhä enemmän. Nuorena höppänänä ihailin Intiaa ja luulin että oli rangaistus joutua syntymään Intian ulkopuolelle. Nyt erityisesti tämä saa minut ajattelemaan että Krishna tietää paremmin kuin minä. Jopa se, että olen hindu ei-hindujen maassa on kääntynyt mielessäni rikkaudeksi; minulla on vapaus muodostaa omat käsitykseni ja nähdä, mikä oikeasti kuuluu uskontooni ja mikä taasen on aikaan ja paikkaan sidottua tapakulttuuria. Tapauskovaisuuden vaara jää hyvin pieneksi kun tälle hengelliselle tielle on Suomessa lähtenyt.

Mitenkäs te lukijat miellätte asuinmaanne? Tunnetteko itsenne lottovoittajiksi vai haaveiletteko elävänne jossain toisaalla?