Bollywood, eli Mumbaissa tuotetut hindinkieliset elokuvat, jaksavat ihastuttaa tässä perheessä. Ja välillä vihastuttaakin. Joka tapauksessa olen vuosien varrella tullut nähneeksi niitä ainakin 300. Ja koska niistä on aina yhtä hauska keskustella, voisinkin ruveta kirjoittamaan tänne leffaesittelyjä ja -arvioita... sekä siirtää tänne aiemmin kirjoittamiani sellaisia.

Aloitetaanpa filmistä Main Meri Patni Aur Woh ("Minä, vaimoni ja hän"), joka oli minusta hyvin koskettava ja suloinen. Tyystin väkivallatonkin, mutta tapahtumia oli lasten makuun kuitenkin niin vähän etten voi suositella tätä filmiä perheen pienimmille ;-) Siis, minusta leffassa tapahtui mielettömän paljon, mutta suurimmat käänteet sattuivat sankarin, lyhytkasvuisen Mithileshin päässä!

Pikkuinen Mithilesh pakotetaan 2005 valmistuneen elokuvan alussa järjestettyihin avioliittoneuvotteluihin erittäin kauniin naisen kanssa. Pakotetaan, koska Mithilesh ei usko mahdollisuuksiinsa naisten keskuudessa; hän kieltäytyy ajattelemastakaan tyttöjä ja on täysin omistautunut hiljaiselle uurastukselle työpaikallaan kirjastossa, sekä herttaisen söpöllä tavalla Shivalle. Viettäessään päivän Veenan kanssa sukulaisten valvovan katseen alla hän keskustelee tämän kanssa henkeviä, ja huomatessaan miten hyvin heillä yllättäen synkkaakin, yrittää ravistella pois mielipahaa siitä ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia. Kunnes Veena sitten ilmoittaakin että valitsee kaikista kosijoistaan Mithileshin. Ne muut kosiomiehet eivät nimittäin olleet viitsineet keskustella hänen kanssaan lainkaan; he olivat oitis sanoneet "tahdon" nähdessään miten kaunis hän oli!

Kiitollisesta Mithileshistä tulee maailman täydellisin ja omistautuvin aviomies pitkälle vaimolleen. Kunpa vain hänellä ei olisi niin pahuksen huono itsetunto! Väkivallattomana ja naisia kunnioittavana hartaana hinduna hän ei onneksi pura sitä vaimoonsa, mutta paha olo ja epävarmuus kalvavat häntä tuskaisesti sisältä ja saavat hänet jatkuvasti tekemään vääriä johtopäätöksiä, ensin muista miehistä ja lopulta Veenan tunteistakin.

1.jpg

Minusta tämä Chandan Aroran ohjaama teos oli aivan ihana, miellyttävän kiireettömästi etenevä filmi, eikä minua siksi jäänyt harmittamaan vaikka musakohtauksissa kitsasteltiinkin. Mithileshin sisäisiä taisteluita koko sielullaan kuvaillut Rajpal Yadav on yksi Bollywoodin parhaista näyttelijöistä ja sankaritar Rituparna Setguptakin hoiti homman kotiin, vaikka siinä roolissa pääsikin kohtalaisen helpolla.

Main Meri Patni Aur Woh oli parempi kuin Mr Ya Miss jonka katsoin lasten seurassa, mutta lapset ovat tästä aivan päinvastaista mieltä! Mr Ya Miss (2006) kertoo Sanjaysta, hirveästä häntäheikistä, joka on töissä edesmenneen isänsä perustamassa mainosalan firmassa, mutta viettää työaikansa lähinnä lukuisten, toisistaan tietämättömien tyttöystäviensä vuoteissa. Sanjay on varsinainen ällöttävän miehen Bollywood-karikatyyri; klassisen komea ketjupolttaja, jolle maistuu viski ja joka järjestää työpaikkoja malleille jotka makaavat hänen kanssaan. Hänen ainoa jäljellä oleva ystävänsä on muuan toivoton, sosiaalisesti estynyt nörtti.

Mr_Ya_Miss_Techsatishdesi.jpg

Tapahtumat pääsevät vauhtiin, kun eräs tyttöystävistä saa kaiken selville ja kalauttaa vihapäissään häntä koriste-esineellä kalloon vähän liian kovaa. Sanjay kuolee. Tuonpuoleisessa hän tapaa Shivan ja Parvatin, jotka päättävät lähettää mokoman syntisäkin demonien kiusattavaksi helvettiin. He kuitenkin lieventävät tuomiotaan kun Sanjay anelee armoa ja palauttavat hänet maan päälle - mutta hi hii, peiliin katsoessaan Sanjay saa huomata olevansa nainen (Antara Mali, joka on myös toinen filmin käsikirjoittajista).

Tyttäriäni ainakin nauratti ihan sikana seurata miten hullusti "Sanjanaksi, Sanjayn siskopuoleksi" tekeytyvälle ketkulle ennen pitkää kävi kun hän yritti jatkaa elämää niin kuin ennenkin, sukupuolenvaihdoksesta huolimatta. Pitkän filmin edetessä Sanjana muun muassa vaihtaa Sanjayn mieltymysten mukaisesti valitut megababe-vaatteet poikatyttötyyliin voituaan huonosti kun miehet kohtelevat häntä juuri niin kuin Sanjay kohteli naisia, ja silti pää osuu lasikattoon aina vain kovemmin. Nörttipoika (Ritesh Deshmukh) on yhä tämän toivottoman sielun ainoa tuki ja turva, mutta eikös poju väkisinkin ennen pitkää rakastu, vaikkei Sanjanassa ole ainakaan minun näkökulmastani paljonkaan rakastettavaa. Eihän hän ole koskaan ketään muutakaan naista päässyt tuntemaan...

Kaiken kaikkiaan Mr Ya Miss ("ya" = tai, vai) oli herkullinen komedia, ja aika julmakin. Antara Mali on erinomainen komedienne ja osaa taitavasti muuttua kolhon miehekkäästä koheltajasta hitaasti yhä naisellisemmaksi. Shivan ja Parvatin väliintulot toivat Hollywoodissa jo paljon käsiteltyyn aiheeseen juuri sitä Bollywoodin hohtoa jonka takia moni juoni-idea toimii paljon paremmin hindinkielisenä musikaalina. Tämän filmin teemoja tietenkin vielä kärjisti intialaisen yhteiskunnan sovinismi.

Ja kun Bollywoodissa ollaan, mukana on vesittämätöntä ja hymistelemätöntä moraaliopetusta. Mr Ya Miss:n päätteeksi meidän talon tyttöjengi keskusteli syvällisesti siitä, miten Jumala on selvästikin luonut naiset lempeämmäksi, ymmärtäväisemmäksi, kärsivällisemmäksi, sisältä ja ulkoa kauniimmaksi sukupuoleksi - ja siksi on kahta kauheampaa kun nainen heittää lahjansa pois ja käyttäytyy yhtä idioottimaisesti kuin miessukukunnan kelvottomimmat yksilöt.