Oi voi. Matkamme maalle pyöräillen viivästyi, koska miehelleni tuli migreeni. Tuohon kerran, pari kuussa iskevään vaivaan yleensä auttaa, kun hän vetäisee migreenilääkkeen ja painuu pehkuihin päiväunille. Hänen heräämistään odotellessani minä voin mitäpä muutakaan kuin lukea ja kirjoittaa. Onko teillä lukijoilla muuten koskaan migreeniä? Mikä sen laukaisee? Mikä siihen auttaa?

Ja nyt kun juhannuksen kunniaksi ilmassa on taikaa, ja yliluonnolliset asiat tulevat mukaan puheisiin, niin kertokaahan, onko teillä joskus sellainen olo kuin läsnä olisi jokin henkiolento tai yliluonnollisuus?

Mieheni näki kummituksen viime viikonloppuna, kun vierailimme Lounais-Suomessa ystävättäreni veljen maatilalla ;-) Mies nimittäin ei malttanut olla kuuntelematta mp3-soittimestaan erään hindugurun luentoa kummituksista myöhään illalla, kun minä ja kaksoset olimme jo käyneet nukkumaan vanhaan pikku mökkiin, jonka talonväki lämmittää aina yövierailleen. Myöhemmin heräsin ja huomasin, ettei mies maannut vieraspatjallaan, ei ollut edes laittanut lakanaa paikalleen. Kuulin kuitenkin kuistilta kolinaa. Unenpöppöröisenä lähdin etsimään häntä. Kun avasin makuukammarin oven ja astuin eteiseen, mies hypähti ilmaan, huudahti kauhusta ja alkoi sitten soimata minua että miten minä nyt sillä tavalla häntä tulin ennalta varoittamatta pelottelemaan tukka pörrössä yövaatteissa kuin mikäkin kummitus! ;-D

Ei siis kannata kuunnella kummitusjuttuja mp3-soittimesta nukkumaanmenoaikaan...

Ai mitäkö se guru kummituksista opetti? No sitä, että oman käden kautta kuolleet joutuvat virumaan kummituksen hahmossa, kunnes heidän oikea alunperin tarkoitettu kuolinhetkensä koittaa. Huumeita käyttäessä kuolleet luokitellaan tähän myös, joten en voi olla vetämättä tuosta viivaa Suomen työikäisten yleisimpään kuolinsyyhyn eli alkoholiin. Summa summarum: Suomi on aaveita pullollaan!

Kummituksena on kurjaa. Aaveet haluavat ihan yhtä paljon kaikenlaista kuin me elävät ihmisetkin, mutta heiltä puuttuu ruumis, jossa he voisivat halujaan tyydyttää. Jotkut heistä yrittävät kuulemma kuumeisesti herättää jonkun elävän huomion - mieskummitukset yleensä naisten ja naiskummitukset miesten huomion.

Ehkäpä niihin ovat törmänneet ne kaverini, jotka ovat nähneet (yleensä kamalia) näkyjä, tai tunteneet varsinkin pimeällä, että läsnä on jotakin pelottavaa, pahantahtoista. Kummitukset eivät kuitenkaan halua pahaa, vain tulla huomatuiksi (tai no, ehkä joku pelokas kummitus ei halua). Turhaumus ja kateus voivat tuskastuttaa aaveet negatiivisten tunteitten valtaan.

Kenties minäkin kohtasin heitä lapsena, aina välillä tunsiessani eritoten pimeässä, etten ollut yksin ja ettei näkymätön seuralainen ollut kiltti. Nimesin nuo seuralaiset mielessäni piruiksi, paholaisiksi, koska ainoa selitys, jota minulle oli tarjottu, löytyi kristillisistä lähteistä, joihin uskonnonopettajani olivat minut tutustuttaneet. Tein hermostuneena noina öisinä hetkinä vimmatusti ristinmerkkejä, ja käskin olentojen painua tiehensä Jeesuksen nimessä, mutta eivät nuo konstit mainittavasti oloa helpottaneet.

Sitten, 15 vuoden iässä, tuli käännekohta. Lausuin Krishnan nimen. Johan kaikkosivat pirulaiset!

krishnametsassa-normal.jpg

En yritä vähätellä kristillisten rukousten voimaa. Minä nyt vaan sain epätoivoisista yrityksistäni huolimatta kontaktin Jumalaan vasta kun tutustuin Häneen Krishnana. Rakastuin Krishnaan, ja juuri rakkaus teki Jumalan nimestä uskottavan huulillani. Eivät aaveet semmoista kestä! Voin kuitenkin hyvin uskoa heidän vain hirnuvan hähhähhäätä niille, jotka muistavat Jumalaa ulkokultaisesti ja vain hädän hetkellä.

Aaveet eivät olekaan aikoihin uskaltaneet tulla lähellekään, jos pimeän pelkoa voi käyttää aavemaisuusmittarina. Viimeksi minua pelotti pimeässä eräällä työmatkalla, jolloin itse syyllistyin samaan kuin mieheni viime viikonloppuna eli kuuntelin potkan meedioista. Vaikka podcan lopuksi kerrottiinkin meedioitten itse tunnustaneen että he olivat huijareita, silti hirvitti. Nyt voi kukin lukija itse päättää, johtuiko pimeän pelkoni siitä että villitsin itseni ajattelemaan kummituksia, vaiko siitä, että kuuntelemalla ohjelmaa aaveista kutsuin kaikki sikäläiset aaveet luokseni, asetuin heidän kanssaan samalle aaltopituudelle. Vaan Krishnan syli on auki, turvan tunne taattu ja maalliset ja ylimaalliset murheet tuomitut karkottumaan, kun keskityn Hänen armollisuuteensa :-)

Mainitaan aaveet Bhagavad Gitassakin: siellä todetaan, että heitä ja kaiken maailman henkiä palvovat ihmiset, jotka ovat tamas-mielentilassa. Näen tuon säkeen aika laajasti. Se ihminen on eittämättä tamasissa, joka elää menneessä ja aina miettii jo kadonneita - ja joka toivoo elämänsä paranevan muitten lahjomisella eikä tekemisellä ja elämän ohjien ottamisella omiin käsiin. Jos et tiedä tai muista mikä on tamas, yleiskatsaus löytyy vanhemmasta blogikirjoituksesta.