Hindulainen mytologia on tarjonnut pikku kotitaiteilijoillemme ehtymättömän inspiraation lähteen siitä asti kun oppivat loihtimaan paperille muutakin kuin viivasotkua. Yllä ja alla kaksi Shantin uusimmista hengellisistä taideteoksista. Ylemmässä Vishnu suorastaan surffaa lootuksella. Kuten taideteoksista huomaa, Shantilla on nyt meneillään katse sivulle -kausi.



Anandi taiteilee harvemmin mutta yksityiskohtaisemmin, ja käyttää yhteen taideteokseen enemmän aikaa. Niinpä en ihan vielä skannaa hänen tekeillä olevaan Vishnuaan, mutta laitetaanpas tänne Anandin omakuvapotretti meistä kolmesta. Se koristaa erään vastikään täyttyneen piirustusvihon kantta.



Tarkka likka, kuvaan ovat päässeet churidarit eli salwar kameezit, joita pidämme ja joista pidämme, minkä lisäksi Anandin ja siskon pituuserokin on hyvin ikuistettu.

Ajattelin hieman uusia blogini kategoriajakoa, Hipun Intia-blogista inspiroituneena ja viisastuneena. Vanhat jutut tietyistä aiheista löytyvät paremmin, jos kategoriajako on yksityiskohtaisempi. Mutta ennen kuin ryhdyn toimeen pitäisi kirjoittaa, hui sentään, kahdesta huumeita päivittäin käyttävästä tytöstä joita haastattelin aiemmin tällä viikolla. Arvelinkin, että heidän mielenmaisemansa ja motiivinsa ovat tosiasiassa hyvinkin erilaiset kuin me vähintään 10 vuotta vanhemmat raittiushenkiset aikuiset tuppaamme luulemaan. Näin tosiaan oli, opin niin valtavasti uutta että menin flow-tilaan juttua tehdessäni ja unohdin ajan kulun.

Eipä silti että kohtaaminen omaa idealistista selväpäisyysvakaumustani olisi mihinkään suuntaan horjuttanut. Mutta ihmiselle tekee aina hyvää kasvaa nöyryyden saralla, erilaisuuden ymmärtämisessä, toisen kohtaamisessa samalta viivalta.

Minulle tämmöiset kasvuharjoitukset ihmisenä ja ihmisyyden tuntemisessa ovat nykyään suurinta taidetta ja luovaa toimintaa. Gurut, hengelliset opettajat, ovat siksi minulle taiteilijoista suurimpia. Mitä siihen mikä yleensä taiteeksi ymmärretään tulee - maalaukset, veistokset, kirjallisuus, musa, leffat - arvostan nykyään eniten sellaisia taideteoksia jotka puhdistavat ja puhaltavat minut täyteen toivoa ja halua tulla paremmaksi ihmiseksi. Surullinenkin teos voi aivan hyvin olla tällainen. Ja joskus ihan vaan puhdas kauneus saa aikaan tämän ilmiön.

Olisi kiva lukea Sinunkin ajatuksesi taiteen pyhyydestä tai vaikutuksesta ihmisen kehitykseen, arvon lukija, kuka ikinä oletkaan :-)