Eilisilta oli täyttä lomaa. Opin vaikka mitä mielenkiintoista.

Esimerkiksi että Iso-Britanniassa spiritismi on tehnyt comebackin. On jo ihan normaalia ja muodikasta mennä meedion luokse saamaan lohtua kun rakas on kuollut. Tutkijoiden mielestä tämä on hyvä homma, koska ihmiset palaavat meedio-istunnoista paljon onnellisempina kuin mitä olivat sinne mennessään; tapahtumat, jotka koetaan edesmenneen yhteydenotoksi, saavat uskomaan että on olemassa toivoa ja muutakin kuin tämä elämä tässä.

Kriitikkojen mielestä se, miten "tyhjänpäiväisiä" viestejä vainajat eläville välittävät - höpöttävät vaikkapa lempikeitostaan sen sijaan että kertoisivat miten maailmaan saadaan rauha - osoittaa, että kyseessä on huijaus ja humpuuki.

spiritismi.jpg

Näin hindun näkökulmasta juuri tuo puhuisi sen puolesta, että vainajat saattavat olla äänessä ihan oikeasti. Jos joku on kummitus, hän ei totisesti tiedä juuri mitään mitä ei tiennyt eläessäänkin; hän on ihan kiinni menneessä elämässään ja haikailee kadottamansa perään.

Moderni spiritismi yleistyi 1800-luvulla samoihin aikoihin kun puhelimet. Jos kerran elävien kanssa pystyi keskustelemaan heitä näkemättä, miksei sitten kuolleittenkin - ajan ihmiset näkivät usein spiritismin yhtä mystisen tieteellisenä kuin puhelimetkin. Varsinkin he, jotka Darwinin tutkimuksista kuultuaan menettivät uskonsa kristillisiin oppeihin. Nehän kyllä pidättelisivät ihmisiä osallistumasta meedioitten istuntoihin, sanotaanhan Raamatussa, ettei kuoleman rajaa pidä ihmisen yrittää ylittää.

Opin myös tuntemaan lisää kiitollisuutta siitä että saan olla hindu Suomessa. Intian äärihindulaisuuteen kuuluu nykyään ihmisten uskon puhdasoppineisuuden valvominen. Rajashtanissa, esimerkiksi, on seutuja, joissa ihmiset ovat ennakkoluulottomasti satoja vuosia henkilökohtaisella tasolla yhdistelleet hindulaisuuden ja islamin parhaita paloja, itse kukin itselleen sopivimmalla tavalla. Lapsille on usein annettu sekä hindu- että musliminimi. Nyt tämä on muuttumassa koska sekä äärihindut että wahhabiittimuslimit käyvät sotaa sieluista ja opettavat raivokkaasti ihmisiä pois "vääriltä teiltä". On valittava, kumpi olet, ja alettava harjoittaa uskontoa poissulkevasti eikä siten miten henkilökohtaisesti kokisi parhaiten Jumalaa lähestyvänsä! Ryhmäkuri ennen kaikkea!

Minä sentään saan elää vanhaan rajashtanilaiseen malliin eli kokeilla sitä mikä kokeilemisen arvoiselta tuntuu. Ehkäpä tässä asiassa olen sittenkin aikani lapsi paljon enemmän kuin luulenkaan. Onhan sitoutumaton, individualistinen hengellisyys tänä päivänä se hengellisyyden yleisin muoto ainakin länsimaissa.

Ja tämä selittää spiritismin uuden suosioaallonkin. Spiritistinen maailmankuva on helppo ja lohdullinen. Siinähän opetetaan, että kuolemanjälkeistä elämää on kaikilla riippumatta siitä, onko seurannut jotakin uskontoa tahi ei. Ihmiseltä ei vaadita mitään jotta hän voisi mennä mukaan spiritistiseen toimintaan. Hän voi elää juuri sellaista elämää kuin tahtoo. Helppoa nykyhengellisyyttä, siis.

Itseäni vainajien kanssa kommunikointi ei erityisemmin kiinnosta, todetaanhan Bhagavad Gitassakin, että se on alemman tason hengellisyyttä. Jos oikeasti haluaa edistyä, täytyy tähdätä rukouksissaan menneisiin jämähtäneitä kuolleita korkeammalle.

Sitten minulle avautui taas yhden kerroksen syvemmältä, miten sata vuotta sitten syttynyt eka maailmansota on nykyisen maailmanjärjestyksemme alkuhetki. Se modernisoi maailman, täräytti ihmiset pois kauniiden ja urhoollisten ideaalien aikakaudesta kylmään ja kasvottomaan sodankäyntiin. Se veti naiset työelämään ja vaikka heidät sodan jälkeen komennettiinkin vielä takaisin kotiäideiksi, "vahinko" oli jo tapahtunut, kaikille oli jo selvää, että nainen pystyy siihen mihin mieskin, ja tasa-arvokehitys lähti todella liikenteeseen. Minulle on ollut mielenkiintoista tajuta tämän vuoden aikana, miten erilaisia ihmiset arvomaailmoiltaan vielä sata vuotta sitten olivat kuin nykyään; sata vuotta sitten ihmiskuva oli sellainen että muitten tai hyvän asian puolesta kuolemista pidettiin arvokkaana ja jopa tavoiteltavana. Jeesusmaisena. Tämä mielessään niin monet lähtivät sotaan.

Ehkä kiehtovinta oli kuitenkin perehtyä keskusteluun siitä, miten moderni teknologia on kuulemma "pilannut" matkustamisen. Ihmiset eivät enää matkustele spontaanisti, koska he katsovat kaiken valmiiksi netistä tai tottelevat älypuhelimensa tarjousehdotuksia. Eikä enää luoteta maailmaa nähneitten asiantuntijoitten kirjoittamiin vertailupohjaisiin matkaoppaisiin vaan tavalliset ihmiset lukevat toisten tavallisten ihmisten kirjoittamia arvioita eri matkakohteista ja luottavat niihin. Monelle matkan tärkein asia on kuvata matkalla juodut drinkit Facebookiin.

1800-luvulla jotkut jo tosin vaikeroivat, että valokuvaus oli pilannut matkustamisen, kun ne, joilla oli varaa matkustaa, eivät enää pysähtyneet piirtämään ja maalaamaan kauniita näkymiä vaan napsaisivat kuvan ja kiiruhtivat pois syventymättä enää mihinkään. Tuo ongelma on kyllä totta ja kasvanut ties kuinka monenteen potenssiin 2000-luvun teknologian myötä!

Keskustelussa ei mainittu sitä, mikä minulle on useasti tullut mieleen, että Internet nakertaa hotelliteollisuutta sillä tavalla että kun meillä on netin kautta mahdollisuus tutustua eri maiden ihmisiin, voimme valita matkakohteemme ja yöpyä heidän luonaan hotellien sijaan. Itse en ainakaan ole maksanut hotellista ulkomailla aikuisiälläni kuin kerran lapsuudenystäväni kanssa Hollannissa, vaan olen aina hyödyntänyt ulkomaalaisten ystävieni vieraanvaraisuutta!

Olin siis oikealla lukulomalla - tiskatessani, pyykätessäni, kotia järjestellessäni. Kaiken ylläolevan kun opin mp3-soittimesta, podcasteina imettävistä ilmaisista radiodokumenteista. On niin lomaa kun mies viihdyttää vauvaa koko illan niin että minä voin puuhailla "lukulaite" korvillani mitä ikinä :-)