Kun kultainen taikapeura tuli hyppelemään Sitan eteen hänen eläessään maanpaossa miehensä Raman ja lankonsa Lakshmanan kanssa, Sita pyysi Ramaa pyydystämään sen.

- Älä nyt viitsi, Rakas, ei tuo mikään peura ole. Katso nyt miten oudosti se liikkuu. Sen täytyy olla demoni, Rama yritti.

-  Ethän sinä mitään demoneita pelkää, Sankarini! Hae nyt minulle tuo peura, kun minä niin rakastan Sinua, Sita vastasi.

Ja koska Rama yritti aina kaikessa olla Herra Täydellinen, hän lähti toteuttamaan vaimonsa toivomusta vaikkapa sitten vastentahtoisesti. Ramayanan tuntevat tietävätkin, mitä siitä seurasi.

Sita oli ihannevaimo, joka mukisematta seurasi miestään viidakkoon ilman mitään mukavuuksia, joihin oli prinsessana tottunut. Hän opetteli pitämään askeettisesta elämästä mieluummin kuin eli erossa miehestään. Ei hän paljoa vaatinut. Mutta silti jotain.

Sitakin oli nainen.

Minäkin osaan ajoittain olla aika hankala vaimo. En ehkä vaadi miestäni pyydystämään minulle maagisia lemmikkejä, mutta päällepäsmäröin siinä miten lasten kanssa toimitaan, vaikka he ja mies pärjäävät tosiasiassa mainiosti poissaollessani, ja haluan usein huomiota ja haleja juuri silloin kun mies haluaa puuhailla omiaan hiljaisuudessa. Jos hän ei keskity siihen mitä sanon, ja reagoi kuten toivon, sorrun usein epäjoogimaiseen negatiiviseen tunteellisuuteen, mikä taasen on miehisestä näkövinkkelistä älytöntä ja turhaa, semminkin, kun minulle tapahtuu siinä mielentilassa muistinmenetys ja saatan jopa sanoa "et koskaan..." positiivisista asioista joita on tapahtunut viimeksi edellisenä päivänä.

Mieheni mielestä kaikki on aivan hyvin ja minä ja muut naiset keksitään ongelmia. 

arrow_aotw-normal.jpg

Meidän erimielisyytemme tuppaavat paisumaan spirituaaliseksi sanasodaksi, nuolituleksi sitaateilla pyhistä kirjoista. Lähdimme kumpikin tahoillamme täyttämään nuoliviinejämme. Minä hommasin kirjan, jossa siteerataan ikimuinaisia hindutekstejä miesten ja naisten avioliisista velvollisuuksista (älkää ymmärtäkö käsitettä suppean kaksimielisesti!). Tietenkin tavasin vain lukua aviomiesten velvollisuuksista suomatta juurikaan huomiotani naisten velvollisuuksille.

Kirjassa sanottiin, että että naiset haluavat kaikenlaista seitsemän kertaa enemmän kuin miehet tullakseen tyytyväisiksi. Naisilla on siis seitsemän kertaa enemmän tekemistä moniin asioihin kohdistuvien himojensa kanssa kamppaillessa kuin miehillä. Oikein erikseen mainittiin, siis tuhansia vuosia vanhassa lähteessä, että naiset rakastavat shoppailua ja se hupi heille tulee suoda. Miehen tulee hyväksyä nainen sellaisena kuin tämä on ja ymmärtää, ei paeta.

Miestäni kiinnosti vastaavasti tietenkin eritoten se, millä hengellisillä argumenteilla nainen puhutaan ympäri vaatimaan vähemmän. Hän valitsi kuunneltavakseen luennon siitä kuinka tuo himojen kanssa kamppailu voitetaan.

Mutta hihii ja hähää - luento sai hänet vain älähtämään, että Jumala on aina teidän naisten puolella. Luennossa todettiin ykskantaan, että jos mies haluaa naista, hänen tulee paitsi mennä sellaisen kanssa naimisiin, myös täyttää kaikki tämän toivomukset. Tämä on aviomiehen velvollisuus. Tämä on seksin hinta. Niin arvokasta se on.

Tällaisesta teoriasta voi vetää sellaisen loogisen johtopäätelmän, ettei ole mikään ihme jos valtaosa naisista tuntee jatkuvasti olonsa monityydyttämättömäksi parisuhteessa. Tämä johtuu siitä, etteivät miehet yritäkään täyttää heidän toivomuksiaan. Puhumattakaan siitä, ettei iso osa miehistä parisuhteissa ole kiinnostunut edes siitä ihan ensimmäisestä askeleesta, naimisiin menosta. Psyykkisen terveyden kannalta useimmille naisille ja miehillekin tärkeät sitoumukset tyrmätään länsimaalaisessa kulttuurissa tänä päivänä itsekkäinä vaatimuksina. Sen sijaan seksillä ei saisi olla hintaa, sitä pitäisi saada vaatia aina. Leikki lopetetaan ja kumppani vaihdetaan jos touhusta uhkaa tulla vakavaa ja vaativaa.

Luennoitsija ei tosin sanonut näin, vaan veti suoraviivaisemman johtopäätöksen: mies, älä haksahda naisiin. Ryhdy munkiksi. Nainen on mahdotonta pitää tyytyväisenä. Vain hullu sekaantuu hameväkeen.

Aviomieheni jätti lopulta tuon luennon kuuntelemisen kesken todeten, ettei hänen gurunsa suhtaudu avioitumiseen negatiivisesti, toisin kuin herra luennoitsija, jolla taisi olla traumaattinen avioliitto, sen verran selväksi tämä teki että puhuu omasta kokemuksestaan. Lauhkeana Dharmapati myönsi kuitenkin, että oikeassahan pyhät kirjat tässäkin asiassa ovat: mielenrauhan nimissä on parasta vaan toteuttaa vaimon toiveet eikä pokkuroida vastaan. Silloinkin kun tuntuu siltä että naiset ovat pirulaisia, jotka voittavat aina.

rikkinuoli-normal.jpg

Minut tällainen muinaisten aviollisten ihanteitten opiskelu saa hihittely-hähättely-ensireaktion jälkeen nöyräksi tytöksi. Tajuan, ja kunpa muistaisin aina myös käytännössä, että mitä vähemmän päällepäsmäröin ja vaadin, sitä enemmän saan. Kannustavassa, positiivisessa, jopa palvovassa ilmapiirissä hyvät miehet haluavatkin olla niitä jumalsankareita, joiksi heidät on luotu. Motkottava ja hapanta naamaa näyttävä akka saa heidät sen sijaan tuntemaan, että he ovat jotain ihan muuta, ja vetäytymään ja katoamaan omiin oloihinsa.

Perin juuri onneton on se mies, joka sitoutuu naiseen, jota ei vähääkään kiinnosta hillitä oikkujaan ja halujensa määrää ja opetella ajattelemaan positiivisesti