"Ajattelin et kun uuden sukupolven täytyy kapinoida edellisen arvoja vastaan niin ehkä meidän tyttäret onkin valinneet pidäkkeettömän kapitalismin oman kapinansa muodoksi :-O" vitsaili naapurini ja ystäväni. Te kolme tokaluokkalaista olette nimittäin sataprosenttisen oma-aloitteisesti tänään ja eilen leiponeet, ja sitten kaupanneet leipomuksianne kadunkulmassa ohikulkijoille - hurjalla menestyksellä, niin pikkuleivät kuin muffinssitkin myitte nopeasti loppuun. Teillä on selvästikin markkinointipuheet hallussa, ja käytännön jututkin ovat selvät - raahasitte muovisen parvekepöydän tueksenne, käytitte lastenrattaita kuljetukseen, kirjoititte leivonnaisten valmistusaineet ylös asiakkaitten nähtäville. Muffinsseja ette itse raaskineet edes maistaa, niin kiiluivat €-symbolit silmissä! Nyt olette kauppareissulla koska seuraava leivottava myyntituote sisältää hiivaa, jota ei löytynyt kaapista.
 
Täytyypä sanoa etten minä olisi kahdeksanvuotiaana tullut ajatelleeksikaan että noinkin voisi tienata rahaa - enkä luultavasti olisi edes uskonut että kahdeksankesäiset tytöt osaavat leipoa itse. Hiukan hämmentyneenä tästä tienaamisvillityksestänne yritän toppuutella, että ei ole hyvä ajatella rahaa liikaa tai pyöritellä niin ylpeänä kolikoita kädessään, tärkeää on tasapainoittaa oma mieli ajattelemalla myös ylevämpiä asioita ja olemalla hyvä muille. Semminkin kun teille syntyy kinaa siitä kuka kulloinkin saa laskea ja jakaa rahapotin kolmeen osaan ja kuka on saanut muka hoitaa eniten leivonnan kohokohtia.



Eikä sitä jotenkin tule nyt ottaneeksi kuvia ollenkaan, ihan kuin muka vain matkalla olisi jotain kuvaamisen arvoista. Olen viikon verran tehnyt töitä rauhallisin mielin koska kotona on toinenkin kantamassa vastuuta lapsista, ja vapaa-aikaa on yhtäkkiä kummasti enemmän koska tuo toinen myös kokkaa, pyykkää ja siivoaa. Vapaa-aika ei välttämättä tarkoita yksinäistä aikaa tehdä omia asioita, ennemminkin puuhaamme kaikenlaista yhdessä. Mieheni saattaa hyvinkin olla Helsingin 600 000. asukas sillä tämä rajapyykki rikkoutui juuri samana päivänä jona hän muutti Suomeen.
 
Nyt kuitenkin mies lähti pyörälenkille laajentamaan päänsisäistä Helsingin karttaansa. Hänen maskuliinista identiteettiään ei hetkauta se että pyöräni on korillista tanttamallia ja ylipäätäänkin naisellinen. Minä olen laiskana lapsenvahtina kolmannen leipurilikan pikkuveljelle, joka vetelee sikeitä. Sen kun kirjoitan vaan. Oman tuvan nettiyhteys pelaa näköjään myös kahta kerrosta alempana eri nurkassa rappua.