Näköjään blogitus vauvan kanssa onnistuu lähinnä ranskalaisilla viivoilla jos sittenkään.

  • Lootus-neiti on sylivauva henkeen ja vereen, jos on hyvää musaa tai paljon ihmisiä ja hulinaa ympärillä, hän saattaa nukkua pitempäänkin jossain muualla kuin sylissä tai isommassa ihmisessä kiinni, muuten silkka hiljaisuus ja kosketuksen puute saavat hänet hereille 10 minuutissa. Toki kovempaankin elämään tottuu ja voi vauvankin totuttaa, mutta minusta tuntuu että tämmöinen on vauvoille luontaista.
  • Lootus nukkuu parisängyssämme meidän vieressä. Mahdumme sittenkin kaikki kolme, vielä. Lootus on jo oppinut, että on olemassa päivä ja yö ja ettei yöllä sovi kuin nukkua ja välillä tankata tissimaitoa, mutta valitettavasti hänen mielestään yö alkaa jopa yli kaksi tuntia myöhemmin kuin minun mielestäni. Tätä lukuunottamatta koen saavani tarpeeksi unta, semminkin kun täällä ei ole mitään taaperoa tms. estämässä minua vetelemästä päikkäreitä päiväsaikaan Lootuksenkin niitä vedellessä.
  • Dharmapati ei malttaisi pysyä vauvan luota poissa. Tytär on kietonut Papan piskuisen pikkurillinsä ympärille. Hän kertoo kavereilleen että heidänkin pitäisi hankkia lapsia ja säälii kaikkia jotka eivät lapsia halua ja ihmettelee että lukeutui itsekin heihin vielä ei niin kovin kauan sitten. Kaupoissa käydessään Dharmis kaartaa vauvaosaston kautta, jos kaupasta sellainen löytyy ja hempeilee hyllyjen äärellä. Eipä olisi tätä kaikkea itsestään uskonut.
  • Dharmis päätti nyt sittenkin puhua lapselle vahvinta kieltään, mauritiuksenkreolia. Kielivalinnan lukkoon lyönti hidasti lapsen rekisteröintia maistraattiin, emmekä itse asiassa vieläkään ole saaneet lomaketta palautetuksi sinne, koska temppelin yhteyshenkilö, jonka pitäisi vahvistaa lomakkeeseen että lapsemme on otettu krishnalaiseen hinduseurakuntaan, ei ole ollut tavattavissa silloin kun Dharmiksella olisi ollut aikaa häntä tavata. Myös kaksoiskansalaisuusbyrokratiaselvitykset veivät aikaa. Se, mikä yleensä tuon lomakkeen täyttämistä hidastaa, eli nimen valitseminen, olikin lopulta helpoin osuus :-D Päädyimme kolmeen etunimeen, joista kaksi viimeistä ovat suomalaisia ja alkavat V:llä, mutta se eka, muinaisintialainen, on kutsumanimi.
  • En tiedä (enkä vielä uskalla kysyä), onko mieheni tosissaan, mutta hän puhelee haluavansa lisää vauvoja koska vauvat ovat niin ihania.
  • Arkeni suurin haaste on tällä hetkellä päästä tarpeeksi tiuhaan pyykkitupaan vauva kantoliinassa. Vauva ei nimittäin viihdy kovin pitkään kantoliinassa ainakaan niissä asennoissa jotka vastasyntyneelle sallitaan. Tarpeeksi tiuhaan sinne on kuitenkin toistaiseksi päästy, sillä en ole joutunut turvautumaan vielä kertaakaan kertakäyttövaippaan synnytyssairaalasta lähdettyäni.
  • Lootus tummuu. Ei iholtaan, mutta päivä päivältä tummat kulmat, hiusten tummuus ja silmien muuttuminen hiljalleen kohti tummanruskeaa näkyvät mielestäni selvemmin ja selvemmin.
  • Imetys sujuu jo ongelmitta, korviketta ei ole tarvittu. Mitä nyt viime yön alkupuolella tänään etäpäivästä nauttiva Dharmis halusi välttämättä sitä vauvalle syöttää kun vauva oli juuri siinä vaiheessa jossa hänen mielestään eletään vielä päivää mutta nuokkuvan äidin mielestä jo yötä, eikä mikään tissittely riittänyt vaivuttamaan häntä uneen.
  • Haluaisin blogittaa kestovaipoista - omista kokemuksista sekä lahjaksi saamastani aihetta käsittelevästä kirjasta. Ja Kali-Durgasta, jonka juhlapäivät ovat meneillään, minulta on oikein tilattu tästä aiheesta blogikirjoitus. Lisäksi etsin jo viimeisellä raskausviikollani tilaisuutta kirjoittaa kaamosmasennuksen ja masennuksen yleensäkin torjunnasta hengellisin konstein, mutta en löytänyt silloin ja nyt tuo tilaisuus löytyy näköjään vieläkin huonommin.

Milloinkohan sitä ehtisi istua alas pitemmäksi aikaa niin että tietäisi etukäteen sen olevan juuri sellainen pitempi miettimistauko jonka aikana ehtisi saattaa blogikirjoituksen valmiiksi... :-)

No, uudelleen äidiksi tulemisessa parasta on se, että tietää kaiken tutun kurjan menevän vielä ohi ja elämän helpottuvan, joten tähän kaikkeen alistuu ahdistumatta.

Sitä paitsi tämän vauvan kanssa osaan olla ihan eri tavalla läsnä. Koska olen ollut elämässäni pääasiassa läsnä jo niin kauan.

kehtokuva-normal.jpg

Isosisko kiikuttaa kehdossa.