Ammut-normal.jpg

Grrrr! Lakkasin eilen illalla lukemasta kirjaa, joka paksuudestaan huolimatta jää painossa toiseksi Maatin totuuden sulalle eikä näin ollen pääse Osiriksen hallitsemaan taivaaseen vaan joutaa kuvassa syntisiä sieluja vaanivan Ammutin kitaan!

Suututtaa ihan. Norman Mailerin Muinaiset illat on idealtaan loistava, ja taidokkaan aiheeseensopivan runollisella tyylillä kirjoitettu. Siksi jaksoin lukea sitä aika pitkälle, ennen kuin oli vaan pakko lopettaa, kun ällötys alkoi tulla uniinkin.

Kirja alkaa, kun kertoja mahtuu ihmeekseen liikkumaan muinaisegyptiläisten hautojen sielukäytävissä. Sielu hän onkin, Menenhetet-nimisen 21-vuotiaana menehtyneen ylimysnuorukaisen ka, mutta kauhukseen hän saa huomata äitinsä säästäneen hautajaiskuluissa niin, että haudanryöstäjät ovat päässeet ihan tuoreeltaan repimään muumiolta arvoesineet ja sen jalkaa syövät jo madot. Kaiken kukkuraksi samaan hautaan on vipattu toinenkin muumio, nuoren Menenhetetin mitä ärsyttävin isoisoisä ja kaima!

Muinaisissa illoissa muinaisegyptiläiset uskomukset tuonpuoleisesta ja jumalista pitävät paikkansa ja kirjailija vetää lukijan todella jännäämään ja pelkäämään kertojan kanssa ja hermostumaan siitä että kalla on huono muisti, ei ollenkaan sellainen kuin elävällä... Kaiken kukkuraksi isoisoisä on, toisin kuin ylimielinen hengellisistä jutuista eläessään viis veisannut lapsenlapsenlapsensa, hyvinkin perehtynyt uskonasioihin ja siihen miten itseään voi kuoleman jälkeen suojella, ja siksipä nuoren miehen sielu on aivan kieronoloisen vanhuksen sielun armoilla...

Olisin niin halunnut lukea itseään etsivän kan kutkuttavanjännittävän mysteerikertomuksen loppuun, ja oppia samalla lisää siitä mihin egyptiläiset ennen uskoivat ja nauttia monista selvistä yhtäläisyyksistä muinaisen Egyptin ja Intian uskontojen välillä, samalla kiehtovista juonenkäänteistä nauttien. Mutta kun ei! Kirjailijan on ihan pakko pursuttaa pakkomielteenomaisesti miltei joka aukeamalle ylen määrin seksiä, ja yleensä kyse on insestistä, raiskauksesta tai kummastakin yhtä aikaa. Kaikki naivat kaikkia kaikkiin aukkoihin, etenkin lähisukulaiset toisiaan. Aina kun itse tarina pääsee vauhtiin, kaikki keskeytyy jälleen kerran yhteen tuollaiseen näkymään, seksikohtaukseen, jonka tarkoituskin on olla lukijalle mahdollisimman hätkähdyttävä ja häiritsevä. Myös ruoansulatuskuonapuheita viljellään ylen määrin.

Muinaiset illat (julkaistu 1984) onkin niin läpeensä yliseksualisoitunut ja eritteitten peitossa, että romaani oli pakko jättää kesken. Voin sen äärellä yksinkertaisesti liian huonosti.

muinaisetillat-normal.jpg

Guruni varoittaa, että roskaruokaa on tarjolla yllin kyllin kaikille aisteille. Jos lukee romaaneja, kannattaa valita sellaisia joista jää hyvä olo, joista oppii uutta, jotka herättävät toivoa ja kannustavat parempaan ihmisyyteen. Tämä kirja on kuitenkin ehtaa roskaruokaa, kuitenkin niin houkuttelevassa kääreessä, että menin lankaan.

Periaatteeni niin lukijana kuin kirjoittajanakin on jo vuosikaudet ollut se, että kirjallisuutta ei pidä tuottaa kirjoittamisen vuoksi. Jos kirjailija vain kaataa oman saastansa lukijan niskaan, se ei tee kirjasta hyvää eikä edes anna sille oikeutta olla olemassa!

Haluaisin lukea muinaisesta egyptistä muutakin kuin tietokirjoja, muutakin kuin taas Sinuhen, muutakin kuin aina vain faaraoitten elämää kuvaavia kirjoja, muutakin kuin Vanhaa Testamenttia juutalaisorjien kautta taikka Ekhnatonin lyhyttä valtakautta painottavia kirjoja. Olisiko lukijoillani minulle kriteerit täyttäviä romaanilukuvinkkejä? :-)