bonobo-normal.jpg

Yleissivistysten erot jaksavat kiehtoa minua. Huomaan jatkuvasti ei-suomalaisten seurassa, etteivät kaikki maailman koulutetut ihmiset todellakaan tiedä samoja asioita. Ja että minulla on tosi paljon tiedostamattomia, automaattisia kuvitelmia, että "kaikkihan nyt tämänkin tietävät".

Esimerkki: puolisollani ei ollut mitään hajua natsien holokausteista tai siitä, miksi juutalaiset ja palestiinalaiset kärhämöivät jatkuvasti Israelissa ja Palestiinassa, eikä siitä, mitä eroa on ortodokseilla, luterilaisilla tai roomalaiskatolisilla kristityillä, ja kuka totteli paavia ja kuka ei, ennen kuin kerroin. Hänelle on opetettu koulussa jotain ihan muuta.

Myös tieteellinen käsitys ihmislajin alkuperästä vaikuttaa olevan jotakin, mitä ei kaikkialla maailmassa opeteta sillä tavalla totena kuin meillä Suomessa. Ei-eurooppalaisille ystävilleni on toki esitelty evoluutio koulussa, mutta reunakaneetilla "uskontomme tarjoaa toisenlaisen selityksen". Lausetta "uskontomme tarjoaa toisenlaisen selityksen" ei tietenkään lausuta neutraalisti. Maasta ja opettajasta riippuen lapsille tuskin jää epäselväksi, oletetaanko heidän ymmärtävän, että uskonnollinen selitys on paljon parempi ja todempi, vaiko että uskonnollinen selitys ja uskovaisuus ylipäätään on vanhanaikaista typeryyttä.

Se saa tajuamaan, että suomalainen koululaitos on todella onnistunut kriittisen oman ajattelun istuttamisessa kansalaisiin. Pidän itsestäänselvänä, että asioita voi ja pitää katsella monelta kantilta ja niistä voi itse rakentaa omaan järkeen käyvän kokonaisuuden.

Minulle on myös päivänselvää, ettei mikään ihmisryhmä ole toista huonompi, vaan jos joku joukkio näyttäisi käyttäytyvän huonosti, taustalla on eriarvoisuuden ja sorron aiheuttamia ongelmia. Tämän ymmärtäminen ei näyttäisi kuuluvan yleissivistykseen kulttuureissa, joissa kaikilla lapsilla ja etnisillä tai sosiaalisilla ryhmillä ei ole kohtalaisen samanlaisia mahdollisuuksia menestyä elämässä.

Epätasa-arvoisemmissa maissa naisten yleissivistykseen kuuluu sen sijaan katsoa miehen kukkaroa, tittelilitaniaa ja miksei sukutauluakin parinvalintavaiheessa. Sehän on järkeenkäypää, aivan elintärkeää jälkeläisen parasta ajatellen.

bonoboita-normal.jpg

Kuuntelin radiodokkarin ateismiaan painottaneesta tutkijasta, joka oli havainnut, että bonobo-apinayhteisöissä ilmenee moraalista ja ylevää käytöstä. Tutkija halusi osoittaa, että hyvyys on kirjattu geeneihimme eikä se ole siis jotakin uskontojen luomaa.

Tulokset järkyttävät joitakin amerikkalaisia kristittyjä ja ne halutaan kiistää, koska ne koetaan uhkana heidän maailmankuvalleen, jossa kaikki heidän uskontonsa ulkopuolella on pahaa ja moraalitonta ja ihminen luomakunnan ainutlaatuinen kruunu. Ajatus ihmisen sisäsyntyisestä geneettisestä moraalitajusta ei oikein sovi yksiin senkään ajattelumallin kanssa, että meitä riivaa perisynti ja olemme kaikki pohjimmiltamme pahiksia, jotka joutavatkin ikuiseen kadotukseen ellei Jeesus pelasta.

Hindulainen ihmiskuva ei ole tuollainen, enkä koe sen olevan ristiriidassa tieteen kanssa. Radiodokumentti sai minut huomaamaan, miten kovin erilainen se onkin kristilliseen ja Raamattu-vaikutteiseen yleiseen länsimaalaiseen ihmiskuvaan verrattuna.

Me hindut ajattelemme näin:

1. Ei ole mitään perisyntiä, vaan pohjimmiltaan jokainen ihminen on puhdas hyvä sielu.  Pahuus johtuu itsekkäistä himoista, joka on kuin likaa joka peittää todellisen olemuksemme, mutta vähintäänkin hetkittäin aivan jokainen meistä on hyvä, sillä hyvyys on pysyvää, ja pahuus pois pestävää väliaikaista kuonaa.

2. Ylläoleva koskee myös eläimiä. Hekin ovat sieluja, samanlaisia kuin me, joskin eläinten äly ei riitä vapaaseen tahtoon siinä määrin kuin ihmisäly eikä eläimiä siksi voi syyttää sen enempää kuin vauvaakaan jos eläin tai vauva aiheuttaa tuhoa. Kultakin odotetaan moraalin saralla vain sitä mikä on mahdollista.

3. Ihminen ei ole eläintä parempi tai huonompi vaan ihan neutraalisti eläimen tasolla, ellei hän elä ihmisiksi. Ihmisiksi eläminen hindulaisittain tarkoittaa, että hän ottaa käyttöön kaiken kapasiteettinsa ihmisenä, tekee niitä asioita, joihin eläin ei pysty. Siis kasvattaa myötätuntoaan ja hyvyyttään, opiskelee, tekee asioita jotka edistävät henkistä kasvua. Ihminen, joka ei halua kasvaa ihmisenä vaan tyytyy vain syömään, parittelemaan ja nukkumaan on todellakin eläin muiden joukossa ja joutaa eläimeksi seuraavassa elämässään. Tätä ei tarvitse ajatella kosmisena rangaistuksena vaan reiluna pelinä: olkoot ihmisiä ne jotka haluavat elämältä enemmän kuin eläimen elämä tarjoaa!

4. Voimme luottaa vain siihen mikä on pysyvää. Tieteellinen mielipide kustakin asiasta muuttuu sitä mukaa kun uusia tutkimuksia tehdään. Tiedettä on siis turha jumaloida. Ihmisenä elämiseen kuuluu kuitenkin opiskelu, se, että ottaa asioista ja niitten syistä selvää, ja tässä tiede on oivallinen työkalu, paras, mitä vajavaisilla aisteillamme kullakin aikana on tarjota. Näin tiedettä kuuluu käyttää ja kuunnella.

bonoboaitiys-normal.jpg