...eli jäsennetäänpä muutaman päivän sisällä eri medioista omaksuttua tietoa :-D

Kahdella kolmesta suomalaisesta on vaikeuksia pitää tavaransa ojennuksessa eli siis kotinsa siistinä, ja tämä aiheuttaa ahdistusta. Syy: liika tavara. Tavararöykkiöt ovat myös osaltaan johtaneet suomalaisten eristäytymiseen ja yksinäistymiseen. Yhä useampi ihminen jättää kutsumatta ketään kylään kuin äärimmäisen harvoin, koska häpeää sitä, ettei koti näytä siistiltä niin kuin telkkariin päässeet kodit. Muita tavataan sitten mieluummin vaikkapa baarissa. Jos sielläkään. Tavarapaljous on seurausta pula-ajan nähneitten suurten ikäluokkien psykologisesta vastareaktiosta nuoruuden kärsimyksiin: shoppailuvimmasta. Tyydytyksen etsiminen ostamisesta on sitten tarttunut heistä meihin nuorempiinkin, ja meidän kotejamme täyttävät lisäksi iäkkäämpien sukulaisten meille vyöryttämät lahjat.

Mainokset ja alennusmyynnit aktivoivat aivoissamme ilmeisesti metsästysvietin. Saamme onnistuneen metsämiehen mielihyvää pyydystettyämme saaliin eli ostettuamme jotakin. Kauan sitä euforiaa ei tietenkään kestä ja lisää saadakseen on ostettava lisää. Eipä ihme että monessa suomalaiskodissa on mihinkään kaappiin mahtumattomia vaateröykkiöitä, osa niistä jopa ostokasseissaan vielä.

Opin tämän Maria Petterssonin keskusteluohjelmasta, josta on tullut suosikkiohjelmani Yle Puheella (kuuntelen jaksot mp3-muodossa potkina silloin kun minulle sopii). Toisesta jaksosta opin, että lähes 40 % suomalaisista miehistä tulee hakatuksi elämänsä aikana. Hakkaaja on joku tuntematon ja lähes vuorenvarmasti humalassa. Suomalainen erityispiirre on, että usein pienempi hyökkää isomman kimppuun tai yksinäinen mies käy käsiksi ryhmässä olevaan - on jokin ihme tarve näyttää.

Oma mieheni ei ole törmännyt Suomessa väkivaltaan eikä rasismiin. Toisaalta hän ei käy baareissa, joissa ja joitten liepeillä nämä jutut useimmiten tapahtuvat, ja on yleensä nukkumassa kun yöelämä vasta heräilee.

Suomen Kuvalehden juhannusnumerossa oli hienoja kirjoituksia siitä, mikä loitontaa meitä itsestämme. Psykoterapeutti Florence Smith TYKSistä toteaa ihmisten olevan uupuneita sen takia, etteivät he osaa lakata haluamasta silloinkaan kun heillä on jo kaikkea. Tyhjyyden tunne, joka yrittää ohjata ihmistä suurten kysymysten äärelle saamaan niistä pysyvää tyydytystä, koetaan pelottavana ja se yritetään hukuttaa mielihyvään. Mutta ihminen, joka ottaa vastuuta itsestään ja muista, ei tunne oloaan tyhjäksi.

"Nykyihmisen ehkä suurin tragedia on kohdatuksi tulemisen vaje. Onko meistä jo tullut kyvyttömiä olemaan läsnä vastuullisesti itsellemme ja muille? -- -- Kun isää tai äitiä alkaa pitkästyttää lapsen kanssa, he siirtyvät Facebookiin. Lapsi oppii nopeasti, ettei hän voi koskaan olla vanhemmilleen yhtä tärkeä ja kiinnostava kuin netti. Kaikki vanhemmat eivät tunnu ymmärtävän, etteivät he voi olla läsnä lapselleen silloin kun ovat netissä. Kohta lapset eivät tiedä, mitä on pyyteettömän kohtaamisen riemu. He eivät lue vanhempiensa katseesta iloa vaan ahdistusta ja riittämättömyyden kauhua.

Rakastava läsnäolo ja nähdyksi tulemisen tarve korvataan tavaroilla ja viihteellä. Koska rakastan sinua, hukutan sinut tavaroiden alle. Koska rakastan sinua, en myöskään kiellä sinua. Rakastamisestakin on tullut mielihyväperiaatteen mukaista elämää.

Lasten on välillä saatava olla myös pitkästyneitä ja jouduttava odottamaan, muuten heistä tulee itsekeskeisiä eivätkä he opi ottamaan huomioon toisten tarpeita. -- -- Jokainen psykoterapeutti on tavannut nuoren, jonka terapia on aloitettava ikävystymisen tunteen sietämisen opettelusta. Miten olla, kun mitään ei tapahdu? Miten kestää epämiellyttäviä asioita, kun tilanteesta ei voikaan lähteä? Miten olla, kun tyhjyys, ahdistuneisuus ja tyytymättömyys yllättävät?" 

Samassa artikkelissa arkkitehti Juhani Pallasmaa ja filosofi Kai Alhanen olivat huolissaan ärsyke- ja informaatioähkystä. "Informaatio ei muutu tiedoksi eikä tieto viisaudeksi", huolehtii Pallasmaa ja uskoo sen johtuvan osaltaan siitä että kaupungeissa luonto ja kosmiset syy- ja seuraussuhteet eivät ole samalla tavalla aistittavissa kuin maalla. Silloin kaikesta tulee surrealistista, merkityksetöntä. Alhanen selittää puolestaan kirjoituksessaan osaltaan sitä, miksi vaikkapa tämmöinen mieleen tarttuneesta uudesta tiedosta blogittaminen on hyvä juttu :-)

"Nopeatempoinen elämänmuoto latistaa kokemuksemme pinnallisiksi ja ohikiitävikis elämyksiksi, jotka eivät liity toisiinsa ja muodosta mielekästä jatkumoa. Kokemuksemme voivat  olla hyvinkin stimuloivia, mutta niistä ei synny ehjää tarinaa. Käyn hyvän keskustelun, mutta jos minulla ei ole aikaa käydä sitä myöhemmin mielessäni läpi, jäsentää sitä syvällisesti ja liittää se ennen kokemaani, anti jää olemattomaksi. Uuden oivaltamista ei tapahdu, jos uudet kokemukset eivät ehdi kytkeytyä muistoihin menneistä. Kun kokemukset eivät jäsenny, jotain jää vajaaksi ja elämyksiä pitää saada koko ajan lisää."