Valoisa tukka = vaalea tukka.
Jäätelöpallo = jääkiekko.

Lukuunottamatta muutamia tällaisia hauskoja kömmähdyksiä en voi kuin ihaillen todeta että mieheni oppii suomea supernopealla vauhdilla. Hänen sanavarastonsa ja kykynsä taivuttaa sanoja kasvaa kohisten, samaten kyky kaapata salakavalasti sisältöä suomenkielisestä puheestamme :-)

En tiedä onko tämä tavallistakin uusperheissä, joten olisi tosi kiva kuulla muitten kommentteja... mutta meillä on ajauduttu asetelmaan, jossa minä olen yleensä "paha kyttä" ja mieheni "hyvä kyttä". Eli kun lapset käyttäytyvät huonosti, minä olen se joka ärähtää ja rankaisee, ja Dharmapati sitten se joka tekee sovintoehdotuksen ja lohduttaa. Se on puoliksi luontevaa jatketta sille että minähän tätä kasvatusshowta olen tähänkin asti pyörittänyt, ja puoliksi tietoinen valinta miehen puolelta. Eipähän vahingossakaan tule ylireagointeja, väärinkäsityksiä, kulttuurien kalskahduksia ja syytöksiä. Jos joskus saamme yhteisen lapsen, hän aikoo uskaltaa ottaa suuremman roolin.

Ehkä se on luonnekysymyskin. Tai sukupuolikysymys! Minä haluan selvittää kiistat juurta jaksain verbaalisesti - Dharmapati taas voi helposti vetäytyä välinpitämättömän oloiseen hiljaisuuteen kunnes suurin tunneryöppy on ohi.

Ajautumiseni pahan kytän rooliin varmaan pännisi aika lailla elleivät nuo tytöt kumminkin olisi liimautuneet eniten maailmassa minuun. Vaikka ärähtelenkin.

Arkisen viikon tiimellyksissä on niin paljon puuhaa, että unohdan välillä itseni. Se on miellyttävää. Tänään ja eilen on tuntunut epämiellyttävältä tiedostaa hetkellisesti itsensä. Egohan ei koskaan ole täysin tyytyväinen, sillä on aina vaan lisää toiveita tai sitten se tuntee selittämätöntä levottomuutta. Haluan pysyä tyynellä mielellä vailla tapahtumarikkaita ajatuskuvioita! Olen riemastunut näistä tuntemuksista, sillä kun on tämänkin verran irrallaan niistä niin että niitä voi tarkkailla, sitä pystyy menemään itsensä ja typerien sanavalintojensa tai äänenpainojensa väliin ja vaihtamaan ne juuri ajoissa. Silloin ei tule vastanneeksi pahantuulisen lapsen vaativaan lausahdukseen pahantuulisella puolustuspoterokivahduksella, ja kas kummaa miten yleinen ilmapiiri paranee!

Venäläinen nainen kuvaili radiossa, että venäläisen naisen päätehtäviin kuuluu kodin ilmapiirin pitäminen hyvänä. Masentavia sukupuolirooleja listannut ohjelma kolahti minuun siinä kohtaa. Tuon tehtävän minäkin haluan oppia hoitamaan hyvin :-)