Olenkohan ainoa, joka kulkee lansimaalaisissa vaatteissa punavaria jakauksessa?

On minulla sormuksetkin jakamassa samaa sosiaalista symbolista tietoa sivilisaadystani. Me emme usko joko-taihin. Uskomme Krishnaan ja siihen etta niin kauan kun emme pokkuroi Hanta vastaan, kaikki on hyvin vaikkemme olisikaan se, tama taikka tuo vaan seka sita, tata etta tuota. Niinpa kuhertelemme julkisissa kulkuneuvoissa ja enimmakseen pukeudummekin kuin lansimaalaiset, mutta teemme ruokaa kasviksista joille ei ole suomenkielisia nimia ja katsomme seka uusimman Bollywood-hittileffan etta vuosikymmenen pyorineen lansimaalaisen teatterimusikaalin. Mutta emme jatka baariin tai diskoon vaan temppeliin tai kotiin jotta ehdimme meditoida ja kuunnella nykyajan vermeilla mita sanottavaa hengellisilla opettajilla on Krishnasta, koska se on kivempaa. Ja toisiamme kohtelemme pyhien kirjoitusten ja gurujen ohjeitten mukaan.

Silla koko maailma kuuluu Jumalalle ja on Hanen omiensa leikkikentta, jossa voi valita parhaat jutut ja jattaa tyhmat valiin.

Olen siis mieheni luona. Kaikki on kohdallaan. Paitsi skandinaaviset aakkoset ;-)