Vaikka haluan aivan ehdottomasti olla pienyrittäjä, enkä työtön, enkä palkansaaja paikkaan ja aikaan sidotussa kaulapannassaan, joskus hetkittäin tuntuu, että minä ja perheeni olemme ihan solmussa firmani karman kanssa.

Vaikkapa silloin, kun ison työn ensimmäinen osio ei valmistu ihan niin nopeasti kuin rahasyistä olen toivonut, välttämättömästi tavoitettavien ihmisten kiireitten johdosta. Projektille asetetussa aikataulussa sentään kylläkin; firmani ei ole Luojan kiitos tainnut ikinä vielä ylittää sovittua kuolemanlinjaa minkään työtilauksen kohdalla!  Koska tämä kyseinen projekti vaatii niin paljon, etten ole vähään aikaan haalinut muita töitä, minulle suodaan, että saan laskuttaa eräpäivällä "heti" sekä tuosta ekasta osiosta että seuraavasta etukäteen.

computer-problem-300x215-normal.jpg

Sitten tekninen ongelma, asiakkaani siirtyminen uuteen uljaaseen tietojärjestelmään, liimaa laskuni jumiin jonnekin koneiston syövereihin. Kestää itse asiassa kaksi päivää ennen kuin edes saan liitetyksi laskuni onnistuneesti tuohon bugittavaan järjestelmään. Kun maksaja tästä useita päiviä myöhemmin löytää laskuni, lasku laitetaan maksuun, henkilöltä toiselle, byrokratia vie pari päivää sekin. Tätä kirjoittaessani laskussa lukevasta eräpäivästä on melkein kaksi viikkoa eikä raha ole tullut perille. Eikä silti ole mitään syytä kantaa kaunaa yhdellekään maksuliikenneletkan jäsenelle, niin moni ihminen siellä toisessa päässä on todella tehnyt parhaansa minun eteeni, jotta tämä homma hoituisi joutuisasti. Syyllinen on ongelmien määrää lisännyt eikä suinkaan vähentänyt uusi teknologia.

verokarhu-normal.jpg

Viime vuoden ALVit, tämän vuoden henkilökohtaisten verojeni eka erä ja lasteni harrastuslaskut mulkoilevat minua syyllistävästi työpöydältäni, ja tiedän, että niitten alla olisi lisää eräpäivänsä jo nähneitä maksamattomia laskuja. Kirjanpitäjältäni tulee karhukirje laskusta jonka eräpäivä oli vasta tasan viikko sitten. Tajuan sen johtuvan siitä, että hän kirjanpitäjänäni luonnollisesti tietää miten paljon minulla pitäisi olla rahaa. Selitän tilanteen. Hän vastaa kuvailemalla ihan saman tilanteen. Hänkin on omien laskujensa kanssa ajolähtötilanteessa, koska ei ole saanut saataviaan ajallaan. "Tämä on todella ikävä tilanne kaikille", hän huokaa.

Jepulis. Karma on lyönyt meidät kummatkin ajolähtötilanteeseen. Ja lisää maksettavaa sen kun kertyy "kunhan palkkioni tulee" -jonoon.

Kännykkäni on kadonnut. Luultavasti tipahtanut toissapäivänä autosta hankeen vilkkaalle parkkipaikalle toisessa kaupunginosassa, sillä viimeinen muistoni kalikasta liittyy siihen kun naapurintyttö tavoitteli lapsiani soittamalla siihen ajon aikana. Kaikkialta on etsitty moneen kertaan. Hatara takakansi lienee taas auennut ja livauttanut akun ulos, koska etsintäpuhelut ilmoittavat ettei numero ole käytettävissä. Suljen liittymän. Uusi SIM-kortti ei maksa kuin 10 euroa, mutta se ei paljoa lohduta kun edessä lienee uuden puhelimen osto.

Greedy-Mechanic-normal.jpg

Soittelen lapseni puhelimesta autokorjaamoihin selvittääkseni, saisiko mistään kipukynnystä ylittämättömään hintaan avun siihen epäkohtaan, ettei tuulilasinpesunestesäiliö pidä vettä sisällään. No eipä saa ainakaan merkkihuoltamosta, joka ilmoittaa uuden säiliön hinnaksi 61,50 € ja siihen vielä arvioitu työaika eli 137 € päälle. Ei kiitos. Samaan aikaan tunnen piinaavaa tietoisuutta siitä että auton edellisestä vuosihuollosta on jo vuosi. Sellainen kuulemma maksaisi 197 euroa eikä tietenkään sisällä yhtäkään huoltotarkastuksessa mahdollisesti ilmenevistä korjaustoimenpiteistä. Olen edelleen ymmälläni, mitä pitäisi tehdä, etenkin pissapoikapulmalle; onneksi kevään pahimmat kurakelit eivät ole vielä alkaneet. 

Otan sittenkin vastaan muita töitä, kun niitä tarjotaan. Ammun alas huoleni niiden vaikutuksesta isoon projektiin, jossa minun olisi järkevää ajatukseni pitää, vaikka motivaationi onkin laskenut kun sovittua palkkiota ei vaan kuulu. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että tämä homma opettaa minut näkemään normaalitilanteen hyvän puolen eli arvostamaan sitä että leipäni on yleensä niin pieninä palasina maailmalla. Silloin voin haukata vähän vehnästä jos ruissato viivästyykin.

onlyrighthand-normal.jpg

Lapseni on jälleen hukannut hanskansa. Meillä on itse asiassa kolme oikean käden vedenkestävää lasten talvihanskaa, joista jokaiselta puuttuu vasemman käden pari. Ojennan hänelle aamulla lopulta vettä kestämättömät villahanskat ja ärähdän matkalla kouluun, että pidätän uusien hankihanskojen hinnan hänen jo ansaitsemistaan lukurahoista (joita en myöskään ole vielä maksanut, saataviani odotellessa).

Kotiin palatessani huomaan Krishnan pikku kepposen. Mitäs ärähdit, sanoo Herra; olen aivan käsittämättömästi hukannut omat hanskani matkan aikana!